Текст и перевод песни Jonne - Leppäyön Löyly

Leppäyön Löyly

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta Surman suututtaman.

Minä nousen yksin yössä
Pimeän polun alalla.
Tumma taivas helmanani
Olen tähtivyön säteitä.

Minusta elää pimeys
Jonka polku poikki kuihtui.
Tieni päättyy jalkain alla
Paikalle lepäävän mullan.

Vaan yksi on kirkas täällä,
Valo kuolleen vaikenevan.
Sitä katsot surmasilmin,
Surua elämän itkun.

Minä synnyin koivun alle,
Isäin illan iltamalle.
Vaan ei ollutkaan eloni
Nurmen nuorta nousemista.

Minä vaivuin metsän alle,
Kaarnan kartanon perälle.
Lepäsin sammaleen sylissä,
Haudan haaska herteillani.

Syttyy löylyni lumessa,
Loistaa hanki haapain alla.
Minä en elämää tahdo,
En nousta, en päivää nähdä.

Minä yöstä kaipuun nostan,
En eloa päivän päältä.
Kuolemani kuulle annan,
Liekin yöstä yksinäisen.

Olen itse vainon lapsi,
Kuolleenvuode kehtonani.
Näkyvät minusta illat,
Ei sammuta sade minua.

Minä synnyin nurmen päälle,
Nyt on nuori alla aamun.
Sen kevään minusta saivat,
Leppälehdosta vereni.

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta Surman suututtaman.

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta Surman suututtaman.

Minä kerran tulta kannoin,
Yhden vein veden edestä.
Sillä kertaa vannoin ilman,
Mullan ja tulen palavan.

Silloin kasvoin liekikseni,
Alle maan ja päivän mullan.
Olen löyly leppäyössä,
Vyössä verta veljestäni.

Olen ikuinen yö pimeä,
Puiden varjo kastemaassa.
Sammaleinen suo sumussa,
Ilta ilman päättymistä.

Leppäyön Löyly

I was born on a great stone,
Taking from the dark night.
I felled all before the night,
I am the young path of that night.

The obedient do not hear,
The seers cannot see,
The wise do not know
The marsh of the wrathful Death.

I rise alone in the night
On the path of the dark path.
The dark sky is my hem
I am the radiance of the starry belt.

Darkness lives through me
Whose path has withered and died.
My path ends beneath my feet
On the place of the resting soil.

But one thing is bright here,
The light of the silent dead.
You look at it with eyes of death,
Grief of the crying life.

I was born under the birch,
To my father's evening gathering.
But my life was not
The young rising of the grass.

I sank beneath the forest,
To the back of the bark manor.
I rested in the lap of the moss,
The grave's waste on my chest.

My warmth ignites in the snow,
The snow shines beneath the aspens.
I do not want life,
I will not rise, nor see the day.

I raise my longing from the night,
I do not give life from the day.
I give my death to the moon,
The lonely flame of the night.

I am myself a child of persecution,
The deathbed my cradle.
Evenings are visible to me,
Rain does not extinguish me.

I was born on the grass,
Now there is youth beneath the morning.
They got that spring from me,
My blood from the alder grove.

I was born on a great stone,
Taking from the dark night.
I felled all before the night,
I am the young path of that night.

The obedient do not hear,
The seers cannot see,
The wise do not know
The marsh of the wrathful Death.

I was born on a great stone,
Taking from the dark night.
I felled all before the night,
I am the young path of that night.

The obedient do not hear,
The seers cannot see,
The wise do not know
The marsh of the wrathful Death.

I once carried fire,
I brought one from the water.
At that time I swore by the air,
By the earth and the burning fire.

Then I grew into my flame,
Under the earth and the clay of the day.
I am warmth in the alder night,
With the blood of my brother on my belt.

I am the eternal dark night,
The shadow of the trees in the dewy field.
The mossy swamp in the mist,
The evening without end.