Текст и перевод песни Jonne - Pimeä on oksan taitto

Pimeä on oksan taitto

Sinä petturi syvällä,
Syntymä sinusta irti,
Joka kuusen kurkottama,
Oksavarren kasvattama,
Istu maalleni hyvälle,
Mättään päälle pehmeälle,
Tämä on pimeän tullen
Turvasi väkevää vasten
Sinä saatat painajaisen
Hiitolan tuvan ovelle
Siellä on hiisi hirtettynä,
Emä lempo leikattuna
Tuossa on sidottu suusi,
Sekä tuossa turman pääsi,
Tuossa viisi hammastasi,
Kuusi kuoleman sydätnä
Maan on mullasta eläjä,
Kansta eronnut tieto
Tuon on torko, tuon on rahko
Rannoilta salmen maasta,
Pettureiksi peiton alle,
Sammaleen sysimajoille,
Lailla rippuvan kipunan.
Päivän alle on tuleva,
Tulevasta tarvittava,
Tarpeesta haluksi saakka
Halusta polvin pyytämäksi,
Pyynnöstä pakoksi asti,
Pakosta sodan suruihin
Sammal on veren isäntä,
Vaan multa on elon emäntä
Sinä saatanan sukuni,
Perintöni perkeleestä,
Matala on kuusen oksa,
Männyn katto korkeampi,
Veden alta valtakunnan
Ylle kuultava kuningas,
Juuret tuon on maasi alta,
Tammen taitto taivahalta
Minä kättä painajaisen
Käden kylmässä pitelen
Istun kansani karilla
Vesihiiden piipun päällä;
Metsä on takana rannan,
Hullu korven korkaluulla
Tuon on allani majassa
Oveen kohta kolkuttava
Korven hullu, ruumistasi
Veret seisovat repivät
Itse riistän raukoiltani
Rinnasta veren valuvan
Pimeä on oksan taitto,
Tuli hetken puhdistsava,
Palava on hetken mieli,
Sammuva sitä enempi
Maan on mullasta eläjä,
Kansta eronnut tieto
Tuon on torko, tuon on rahko
Rannoilta salmen maasta,
Pettureiksi peiton alle,
Sammaleen sysimajoille,
Lailla rippuvan kipunan.

The Breaking of a Branch in the Dark

Oh, deep deceiver,
Born from your splitting,
Each fir tree shooting up,
Branch and stem brought forth,
Settle on my gracious land,
On the soil's soft piles,
This shall be your refuge come the dark,
Your stronghold'gainst the mighty
You may bring the nightmare
To Hiitola's cottage door
There the ghoul hangs, strangled,
The mother's love excised
Here your lips are bound,
And there your cursed head,
Here your five teeth,
Six hearts of death at the core
The earth, a dweller in the soil,
Wisdom parted from her being
Here lies torpor, here lies mire
From the shores of strait and land,
Traitors, hidden beneath a quilt,
Black mansions of the moss,
Like hanging embers.
Day must come,
What comes must be desired,
From need to craving deep,
From craving to the bended knee,
From prayer to grievous pain,
From pain to battles' mourning
Moss, a master of the blood,
But soil, a mother to the living
You, my devilish lineage,
My cursed inheritance,
This fir branch hangs so low,
The pine's roof towers high,
The king of watery realms
Makes his presence known above,
Your roots lie deep beneath the earth,
Oak's breaking in the heavenly sphere
I grasp the hand of the nightmare
And hold it in my frozen grip
I sit upon my people's skerry
By the water giant's pipe;
The forest lies behind the shore,
The madman of the wild, on wooden stilts,
Lies below me in the hut
Soon to knock upon the door
The madman of the wild, your form
The blood within your veins congeals
I myself shall tear from my wretched folk
The blood that from their bosoms flows
The breaking of a branch in the dark,
A moment's cleansing fire,
The mind burns bright for an instant,
Then fades into the night
The earth, a dweller in the soil,
Wisdom parted from her being
Here lies torpor, here lies mire
From the shores of strait and land,
Traitors, hidden beneath a quilt,
Black mansions of the moss,
Like hanging embers.