Текст и перевод песни Juha Vainio ja Hyvän Tuulen Laulajat - Vanhojapoikia viiksekkäitä

Vanhojapoikia viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Istuu portailla Nestori Miikkulainen
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
Nousee pinnalle pärskähtäen
Aallon alla se suunnisti soittajan luo
Sille tuttua tutumpi on sävel tuo
Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää
Hyvin hylje sen ymmärtää

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Sinne elämän toveri tahtonut ei
Yksin Nestori jäi kuten norppa
Myös sen kumppanin kohtalo vei
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan
Huuliharppua soittelee Miikkulainen
Yksi ymmärtää kaipuun sen

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Istuu portailla Nestori Miikkulainen
Lepokivellään iäkäs norppa
Katsoo ystävää ymmärtäen
Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan
Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan
Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen
Olla sukunsa viimeinen

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

Old Whiskery Bachelors

A small cottage on a Saimaa island
Nestori Miikkulainen sits on the porch
Playing his harmonica, and the seal
Surfaces, splashing
Under the wave it navigated to the musician
The melody is familiar to it
The song tells of the loneliness of solitude
The seal understands it well

Nestor's wedding never danced
The world lured his bride away
Mustachioed old bachelors
Man and seal, each one

A small cottage on a Saimaa island
No companion for life wanted to come there
Nestor remained alone, like the seal
Fate also took his mate
Lake Saimaa is large, but there are only a hundred seals
Soon there may not be a single one left
Miikkulainen plays the harmonica
One understands his longing

Nestor's wedding never danced
The world lured his bride away
Mustachioed old bachelors
Man and seal, each one

A small cottage on a Saimaa island
Nestori Miikkulainen sits on the porch
An old seal on its resting stone
Looks at its friend with understanding
Lake Saimaa is large, but only women on its shores
They cannot settle on such a windy island
Like the seal, Miikkulainen is destined
To be the last of his kind

Nestor's wedding never danced
The world lured his bride away
Mustachioed old bachelors
Man and seal, each one