Albatrossi - Juha Vainio перевод на немецкий

Albatrossi

Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin
Kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi
Säädit itse elämääsi
Koit nuorena sen kaiken
Mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä sä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies (merimies)
Lapsuustoverini vanha merimies

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkin tarkkaan kauniit
Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa
Sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan
Satu jokaiselle työt
Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin
Lasin pohjaan tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies (merimies)
Lapsuustoverini vanha merimies

Sain kuulla että Tornator jo romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää
Tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun Auringon
Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
Jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni kuten vanha merimies (merimies)
Jos teen työni kuten vanha merimies

Albatros

Ich sehe die alte Tornator immer noch vor meinem geistigen Auge
Als du damals mit ihr aufbrachst, meine Jugendfreundin
So blieb die Schule für dich unvollendet
Ich sollte auch mitkommen
Aber auf Befehl meiner Eltern blieb ich am heimischen Ufer zurück
Deinen Aufbruch verfolgte ich am Ende des Piers
Wir waren beide fünfzehn Jahre alt
Du hast deinen eigenen Kopf durchgesetzt
Du hast dein Leben selbst bestimmt
Du hast jung all das erlebt
Wovon ich vergeblich träumte

Der Albatros, der rastlos dahingleitet
Das ist deine Seele, wer weiß
Im Blau des Himmels darfst du frei dahingleiten
Meine Jugendfreundin, alte Seefrau (Seefrau)
Meine Jugendfreundin, alte Seefrau

Du sahst auf der Reise der Tornator die heißen Nächte von Rio
Und erkundetest genau die schönen
Schilfgürtel von Honolulu
Ich machte im Gymnasium weiter
Dann im Gemeindeamt
Nicht der Berufung entsprechend
Fällt jedem die Arbeit zu
Und nach der Arbeit immer öfter abends
Saß ich in der Kneipe
Starrte auf den Boden des Glases
Warum ging ich nicht mit dir
Niemand versteht mich
Ich hatte vom Leben anderes erwartet

Der Albatros, der rastlos dahingleitet
Das ist deine Seele, wer weiß
Im Blau des Himmels darfst du frei dahingleiten
Meine Jugendfreundin, alte Seefrau (Seefrau)
Meine Jugendfreundin, alte Seefrau

Ich hörte, dass die Tornator schon verschrottet ist
Ich selbst fühlte, dasselbe Schicksal erlitten zu haben
Hatte keine Funktion mehr
Dunkle Röte bedeckte die Nase
Und am Strand saß ich allein bis zum Sonnenaufgang
Als ich eine Lachmöwe in meiner Nähe kreisen sah
Da wusste ich, dass ich jetzt endlich etwas begreife:
Darin ist die Seele des Mannes
Dessen Arbeit auf halbem Wege bleibt
Und der alles nur auf einen Traum baut

Aber der Albatros, der rastlos dahingleitet
Das ist deine Seele, wer weiß
Eines Tages werde ich wie er auch frei dahingleiten können
Wenn ich meine Arbeit tue wie die alte Seefrau (Seefrau)
Wenn ich meine Arbeit tue wie die alte Seefrau