Ei pohjan poikia palele - Juha Vainio перевод на немецкий

Ei pohjan poikia palele

(Säv. Rauno Lehtinen, san. Juha Vainio)
Meren jäältä tuuli puree yhä terävämmin.
Kaduilla on kylmä, mutta parakissa lämmin.
Reipas meininki on siellä.
Kukaan iloa ei kiellä.
Ovi käy ja sosiaalihuolto soppaa tuo.
(Kato, kato, kato, kesäkeittoa kato, hei.)
Siellä sovussa on lehtori ja mestari ja jätkä.
Kiiluu vapaaherran kämmenessä itsetehty sätkä.
Toteutunut aate jalo,
Ikioma rivitalo.
Kiitollisen katseen Kalle katonrajaan luo.
Ei pohjan poikia palele,
Sillä liekki lämmittää.
Arskalla on päällä Saarikosken vanha palsa,
Ojaharjun housut eikä yhtään enää galsa.
Toisillakin menee hyvin.
Sääli lienee tunne syvin.
Ovi käy ja sosiaalihuolto soppaa tuo.
(Mitä? Taas kesäkeittoa!)

Siellä Priimuksella sulattelee kaveriaan Ville.
Mutta puuha tuo saa esteen,
Sillä keittimestä nesteen
Joku kesken toimitusta katalasti juo.
Ei pohjan poikia palele,
Sillä liekki lämmittää.
Mereltä kun kevät tuuli kuiskii lempeämmin,
Parakki on tyhjä kun on kaduilla niin lämmin.
Jotka talven jälkeen voivat,
Puskissa nyt karkeloivat.
Ovi käy ja sosiaalihuolto soppaa tuo.
(Tuo, tuo .No, mihkäs ne pojat meni?)
Mutta poissa ovat lehtori ja mestari ja jätkä.
Majan rappiota todistaa vain vapaaherran sätkä.
Aate ehkä oli jalo,
Mutta tyhjänä on talo.
Sillan alle kilvan rientää veitikat taas nuo.
Ei pohjan poikia palele,
Sillä liekki lämmittää.

Den Jungs aus dem Norden ist nicht kalt

(Musik: Rauno Lehtinen, Text: Juha Vainio)
Vom Meereis beißt der Wind immer schärfer.
Auf den Straßen ist es kalt, aber in der Baracke warm.
Eine flotte Stimmung herrscht dort.
Niemand verbietet die Freude.
Die Tür geht auf und die Sozialhilfe bringt Suppe.
(Schau, schau, schau, Sommersuppe, schau, hey.)
Dort sind einträchtig der Lektor, der Meister und der Kerl.
In der Hand des Barons glimmt eine selbstgedrehte Kippe.
Eine edle Idee verwirklicht,
Ein ureigenes Reihenhaus.
Einen dankbaren Blick wirft Kalle zur Decke.
Den Jungs aus dem Norden ist nicht kalt,
Denn die Flamme wärmt.
Arska trägt Saarikoskis alten Pelzmantel,
Ojaharjus Hosen und friert kein bisschen mehr.
Auch den anderen geht es gut.
Mitleid ist wohl das tiefste Gefühl.
Die Tür geht auf und die Sozialhilfe bringt Suppe.
(Was? Schon wieder Sommersuppe!)

Dort taut Ville seinen Kumpel am Primuskocher auf.
Aber diese Tätigkeit stößt auf ein Hindernis,
Denn aus dem Kocher die Flüssigkeit
Trinkt jemand heimtückisch mitten im Vorgang.
Den Jungs aus dem Norden ist nicht kalt,
Denn die Flamme wärmt.
Wenn vom Meer der Frühlingswind sanfter flüstert,
Ist die Baracke leer, weil es auf den Straßen so warm ist.
Diejenigen, die nach dem Winter noch können,
Tollen nun in den Büschen herum.
Die Tür geht auf und die Sozialhilfe bringt Suppe.
(Bringt, bringt. Na, wohin sind die Jungs denn gegangen?)
Aber fort sind der Lektor, der Meister und der Kerl.
Vom Verfall der Hütte zeugt nur die Kippe des Barons.
Die Idee war vielleicht edel,
Aber leer steht das Haus.
Jene Schelme eilen wieder um die Wette unter die Brücke.
Den Jungs aus dem Norden ist nicht kalt,
Denn die Flamme wärmt.