Heiskasen kanssa kun heiluttiin - Juha Vainio перевод на немецкий

Heiskasen kanssa kun heiluttiin

(Säv. & san. Juha Vainio)
Autolautalla hyttini venttiilistä
Mä katselen iltaan ja muistelen vaan,
Kuinka Heiskasen kanssa Helsingistä
Me tulimme Tukholmaan.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
Oltiin kunnossa riskissä.
Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin,
Lensi lautaset tiskissä.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.
Laiva rannassa on, mutta hyttiini jään.
Gamla Stanin ja Skansenin tästäkin nään.
Mikä kiire ois minnekään.
Tosi kaukana härmästä seikkailemme,
Niin Tukholman yössä me tunsimme sen.
Itse olimme pussihousuinemme
Myös ihme kait itäinen.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
Kujat kaikuivat jatsia.
Eikä menty me yhteenkään kortteeriin
Ilman nyrkkeilymatsia.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.

Tuohan tuttu on ennestään.
Lienet valojen takana jossain tuolla
Sä Heiskanen muistojas hehkuttaen.
Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla
Voi sellaisen nuoruuden.
Hei-jaa, Heiskanen silloin kun heiluttiin,
Oli meininki melkoista.
Sinä jäit, minä lähdin kun vierastin niin
Kieltä vaikea selkoista.
Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään.
Katson valoja taas, niiden liikkuvan nään.
Lautta lähtee siis takaisin, hyttiini jään.
Mikä minuun lie mennytkään.
Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin,
Yksin ymmärrät syyn miksi hyttiini jäin.
Sillä sieltä kun katselin kulmille päin,
Vielä jäntevät hahmomme näin.
Sinä ymmärrät ystäväin.

Als wir mit Heiskanen unterwegs waren

(Musik & Text: Juha Vainio)
Von der Autofähre, aus dem Bullauge meiner Kabine
Schaue ich in den Abend und erinnere mich nur daran,
Wie wir mit Heiskanen von Helsinki
Nach Stockholm kamen.
Damals, als wir mit Heiskanen unterwegs waren,
Waren wir fidele Kerle.
Wir bekamen sogar Jobs im Hotel der feinen Herren,
Die Teller flogen beim Abwasch.
Jetzt bin ich allein auf Kreuzfahrt gegangen.
Das Schiff liegt im Hafen, aber ich bleibe in meiner Kabine.
Gamla Stan und Skansen sehe ich auch von hier.
Was für eine Eile gäbe es irgendwohin.
Wirklich weit weg von Finnland erleben wir Abenteuer,
So fühlten wir es in der Stockholmer Nacht.
Wir selbst mit unseren Pluderhosen
Waren wohl auch ein östliches Wunder.
Damals, als wir mit Heiskanen unterwegs waren,
Hallten die Gassen wider vom Jazz.
Und wir gingen in keine Unterkunft
Ohne einen Boxkampf.
Jetzt bin ich allein auf Kreuzfahrt gegangen.

Das da ist doch von früher bekannt.
Du bist wohl irgendwo da hinter den Lichtern
Du, Heiskanen, in Erinnerungen schwelgend.
Denn die Erinnerungen können niemals sterben
Von solch einer Jugend.
Hei-jaa, Heiskanen, als wir damals unterwegs waren,
War das eine ziemliche Stimmung.
Du bliebst, ich ging, weil ich mich so fremd fühlte
Mit der schwer verständlichen Sprache.
Nach Jahren bin ich auf Kreuzfahrt gegangen.
Ich schaue wieder die Lichter an, sehe sie sich bewegen.
Die Fähre fährt also zurück, ich bleibe in meiner Kabine.
Was ist wohl in mich gefahren.
Nur du, Heiskanen, nur du von meiner Kreuzfahrt,
Verstehst allein den Grund, warum ich in meiner Kabine blieb.
Denn als ich von dort zu den Ecken hinsah,
Sah ich noch unsere drahtigen Gestalten.
Du verstehst, mein Freund.