Kun mä rupesin ryyppäämään - Juha Vainio перевод на немецкий

Kun mä rupesin ryyppäämään

Kun mä rupesin ryyppäämään,
Niin lestissä luki että alko,
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa.

On sitä pikkusen maisteltu,
Eikä vain korkkia haisteltu
Kyttien kanssa on taisteltu,
Tällä luonnolla hurjalla.
Kärsitty kankkusen vaivasta
Lääkettä saatu on laivasta
Silloin on kiitetty taivasta
äänellä kurjalla.

Mutta elän yhä vieläkin
Ihmeeksi niin monen vanhan kaverin,
Minä elän vaikka dokasin
Niin että lähes kaiken mokasin.

Kun mä rupesin ryyppäämään,
Niin lestissä luki että alko,
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa.

Nauhoja ollut ei kengissä,
Yksin mä omassa jengissä
Vaelsin puoliksi hengissä
Kylmillä rannoilla,
Suonissa pakkasen tukkoja,
Sormeilin mökkien lukkoja,
Pieniä vihreitä ukkoja
Jono kulki mun kannoilla.

Mutta elän yhä vieläkin,
Ihmeeksi myös tutun passipoliisin.
Minä elän tulin takaisin
On kokemusta jonka jakaisin.

Kun mä rupesin ryyppäämään,
Niin lestissä luki että alko,
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa.

Touhusin monessa mutkassa,
Kemin ja Keravan putkassa,
Kelattu juomarin tutkassa,
Monta on vaihetta.
On hyvä tässä näin mun olla,
Vaikea löytää vain kunnolla,
Puhtaalla omalla tunnolla
Mitään ylpeyden aihetta.

Mutta elän, vähän vieläkin,
Ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin,
Minä elän, kaiken läpäisin,
Ja anteeks jos niin tieteen häpäisin.

Als ich anfing zu saufen

Als ich anfing zu saufen,
Da stand auf der Flasche, dass es losging,
Ich hörte ganz auf
Als auf der Flasche stand, hör auf.

Man hat ein wenig gekostet,
Und nicht nur am Korken gerochen
Mit den Bullen hat man gekämpft,
Mit dieser wilden Art.
Gelitten unter dem Katerleiden
Medizin bekam man vom Schiff
Da hat man dem Himmel gedankt
mit elender Stimme.

Aber ich lebe immer noch
Zum Erstaunen so manchen alten Kumpels,
Ich lebe, obwohl ich soff
So dass ich fast alles vermasselte.

Als ich anfing zu saufen,
Da stand auf der Flasche, dass es losging,
Ich hörte ganz auf
Als auf der Flasche stand, hör auf.

Keine Schnürsenkel waren in den Schuhen,
Allein ich in meiner eigenen Bande
Wanderte ich halbtot umher
An kalten Ufern,
Frost in den Adern,
Fummelte ich an Hüttenschlössern,
Kleine grüne Männchen
Eine Schlange folgte mir auf den Fersen.

Aber ich lebe immer noch,
Zum Erstaunen auch des bekannten Passpolizisten.
Ich lebe, ich kam zurück
Habe Erfahrung, die ich teilen würde.

Als ich anfing zu saufen,
Da stand auf der Flasche, dass es losging,
Ich hörte ganz auf
Als auf der Flasche stand, hör auf.

Ich trieb mich in vielen Ecken herum,
In der Zelle von Kemi und Kerava,
Im Trinker-System gelandet,
Viele Phasen gibt es da.
Es ist gut für mich, so hier zu sein,
Schwer nur, richtig zu finden,
Mit reinem Gewissen
Irgendeinen Grund zum Stolz.

Aber ich lebe, noch ein bisschen,
Zum Erstaunen auch des Psychiaters Lindqvist,
Ich lebe, ich habe alles durchgestanden,
Und Entschuldigung, wenn ich so die Wissenschaft blamierte.