Käyn ahon laitaa - Juha Vainio перевод на немецкий

Käyn ahon laitaa

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen Raatikaisen tuutista.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä Höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Elämä tää on vain sattumalta saatua
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.

Ich gehe am Feldrand entlang

Das System hat mich genug gemolken.
Ich glaube, die Zeit ist jetzt reif.
Kommt, nehmt meinetwegen sogar die Asche aus dem Herd,
Aber ich genieße den Sommer.

Ich gehe am Feldrand entlang,
Ich ohne Hemd.
Niemand hält mich auf, wenn ich meine Reise mache.
Nur den Ruf des Sommerwinds
höre ich.
Er nimmt mich wieder mit.

Die Behörden können mich vergeblich suchen.
Es gibt ja noch einige Wälder.
Und ich will keine einzige Nachricht hören
aus Raatikainens Lautsprecher.

Ich gehe am Feldrand entlang,
Ich ohne Hemd.
Niemand hält mich auf, wenn ich meine Reise mache.
Nur den Ruf des Sommerwinds
höre ich.
Er nimmt mich wieder mit.

Dort, wo der Kuckuck noch zu rufen wagt,
Dort auf dem Moosbett ist es gut zu schlafen.
Kahila singt nicht, und Höyry kommentiert nicht.
Ich genieße das stille Leben.

Ich gehe am Feldrand entlang,
Ich ohne Hemd.
Niemand hält mich auf, wenn ich meine Reise mache.
Nur den Ruf des Sommerwinds
höre ich.
Er nimmt mich wieder mit.

Dieses Leben hier ist nur durch Zufall gegeben,
Aber als Opfer des Stresses zu fallen, wäre Sünde.
Keinen Augenblick würde ich hier am Leben verbringen
in Lackschuhen.

Ich gehe am Feldrand entlang,
Ich ohne Hemd.
Niemand hält mich auf, wenn ich meine Reise mache.
Nur den Ruf des Sommerwinds
höre ich.
Er nimmt mich wieder mit.

Leise wandernd will ich dorthin gelangen,
Wo keine unnützen Blätter erscheinen.
Kümmert ihr Treuen euch gut um die Drehbank.
Schon sieht man Mäuseöhrchen.

Ich gehe am Feldrand entlang,
Ich ohne Hemd.
Niemand hält mich auf, wenn ich meine Reise mache.