Текст и перевод песни Juha Vainio - Käyn ahon laitaa

Käyn ahon laitaa

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen Raatikaisen tuutista.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä Höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Elämä tää on vain sattumalta saatua
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.

Käyn ahon laitaa,
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.

Walking by the Forest's Edge

I've had enough now, milked too much by the system,
So the time has come to pluck it, it seems.
Come take the ashes from the fire,
But I will relish summertime.

Walking along the forest edge,
With my bare chest.
No one can stop me from this journey.
Only the summer breeze,
I hear its call.
It's taken me up again.

The authorities look for me, but in vain,
There's plenty of forests left, it's plain.
I won't listen to the news, not a word,
Not a peep from that Raatikainen bird.

Walking along the forest edge,
With my bare chest.
No one can stop me from this journey.
Only the summer breeze,
I hear its call.
It's taken me up again.

Where the cuckoo still sings boldly,
On a bed of moss, it's lovely.
The cuckoo doesn't sing, nor does Höyry tell,
I savor this peaceful spell.

Walking along the forest edge,
With my bare chest.
No one can stop me from this journey.
Only the summer breeze,
I hear its call.
It's taken me up again.

Life was given randomly,
But as a victim of stress, it's a sin to end me,
I wouldn't live a moment longer in patent leather,
Not alive.

Walking along the forest edge,
With my bare chest.
No one can stop me from this journey.
Only the summer breeze,
I hear its call.
It's taken me up again.

Silently I walk, aiming to arrive,
Where no useless papers thrive.
Keep yourself upright, you're devoted,
Mouse ears are already growing.

Walking along the forest edge,
With my bare chest.
No one can stop me from this journey.