Текст и перевод песни Juha Vainio - Mies itäsaariston

Mies itäsaariston

Mua Haapasaareen taksivene kyyditsee,
Syysmyöhään turisteja muita kun ei käy.
Eikä asukkaitakaan ole monta sijoillaan.
Mä yhtä sinne lähdin tapaamaan.
Hän rantapolun päässä minut kättelee.
Tuo äijä, jossa eivät ikävuodet näy.
Polku kiertyy ylöspäin, siinä mennään peräkkäin,
Ja ukko tarpoo lujaa edelläin.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.
On tutun tuima ilme kasvoillaan.
Muodoltansa muistuttaa ulkoluodon katajaa,
Kuin taittua ei voisi milloinkaan.
"Kas, kun et jäänyt Seurahuoneen baariin"
Hän pysähtyen tekee havainnon.
Kassin pohjaa kopeloin, näytän pullon jonka toin.
Jo naurahtaa mies itäsaariston.

Kun mökissään mies makuun pääsee konjakin,
Jo lähes säyseästi mulle tarinoi:
"Miten oikeasti niin, sitä ennen elettiin."
"Ei asioita tehty kaupunkiin."
Hän eloisasti kuvaa kylät Seiskarin
Ja tytärsaaret, sieltä morsiamen toi.
Sitten lasin pohjaan juo, katseen ulapalle luo
Ja lausuu, että riittääpähän tuo.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.
Ne verhoutuvat sumuun kyynelten.
Sitten innostuu taas hän entistäkin enemmän:
"Me omistimme luodon jokaisen!"
Mä tuijotan mun tyttäreni vaariin.
Suursaaressa sen synnyinseutu on.
Vaikka on jo hämärää, silmiin hyvin häämöttää
Tuo kaukoranta itäsaariston.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin,
Kuin kurkoittaen yli aallokon.
Ja hän elää siksi vaan, että vielä uudestaan
Sais kerran kiertää itäsaariston.

Man of the Eastern Archipelago

A taxi boat took me to Haapasaari,
In late autumn when there are no other tourists.
And there are not many residents either.
I went there to meet one of them.
He greets me at the end of the path.
This old man, who doesn't look his age.
The path winds uphill, we go behind each other,
And the old man trudges steadily ahead of me.

He looks far away at the lost islands.
His face has a familiar stern look.
His shape reminds me of an outer reef juniper,
As if it could never bend.
"See, you didn't stay in the Seurahuone bar"
He observes, stopping.
I fumble for the bottom of the bag, show him the bottle I brought.
The man from the eastern archipelago laughs.

When the man gets a taste of cognac in his cabin,
He tells me almost gently:
"How we really lived before that."
"We didn't do things in the city."
He vividly describes the villages of Seiskari
And the daughter islands, from where he brought his bride.
Then he drinks to the bottom of his glass, looks out to sea
And says that's enough.

He looks far away at the lost islands.
They are shrouded in a haze of tears.
Then he is inspired again, even more so:
"We owned every island!"
I look at the father-in-law of my daughter.
Her birth place in Suursaari.
Although it is already dark, the distant shores of the eastern archipelago are clearly visible.
This distant shore of the eastern archipelago.

He looks far away at the lost islands,
As if reaching out over the waves.
And he lives only because he can still
Once again sail around the eastern archipelago.