Panaman konsuli - Juha Vainio перевод на немецкий

Panaman konsuli

Minä olin Panaman konsuli Piirto pienessä kännissä.
Vaik' oli virkani kivien siirto sepelirännissä.
Mestari seulalla mellasti, syksykin lehtiä kellasti.
Merta mä näin vain ja palmuja ja heitin mustille almuja.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin liikennelentäjä Viima pienessä
rommissa, vaik' oli virkani lätkiä liima tapettihommissa.
Mestari työmaalla ulkoili, suuntaani kummasti mulkoili,
miestä niin kurjaa ja velkasta, katsoin säälien kelkasta.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin fregatin kapteeni Jetson pienessä viskissä,
vaik oli työmaani Matilda Metson ruokalan tiskissä.
Koppelo luukusta kotkotti, putsaripojalle motkotti.
Heitin mä housut ja solmion, näin vain Bermudan kolmion.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin öljystä rikas Abdullah pienessä sievässä,
niin piti vuoroni jonossa tulla hoitolaan vievässä.
Tohtori korvaani kuiskutti,
hoitaja suoneeni ruiskutti,
aavikkomaisemaa keltasta, mä vain tuijotin teltasta.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Kai siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Der Konsul von Panama

Ich war Piirto, der Konsul von Panama, leicht betrunken.
Obwohl mein Job das Verschieben von Steinen in der Schotterrinne war.
Der Meister tobte am Sieb, auch der Herbst färbte die Blätter gelb.
Ich sah nur Meer und Palmen und warf den Schwarzen Almosen zu.

Das einzige Vergnügen des Armen ist eine lebhafte Fantasie.
Sie verleiht Flügel. (Verleiht Flügel.)

Ich war Viima, der Verkehrspilot, mit etwas Rum intus,
obwohl mein Job das Auftragen von Kleister bei Tapezierarbeiten war.
Der Meister ging auf der Baustelle umher, schielte seltsam in meine Richtung,
Den Mann, so elend und verschuldet, sah ich mitleidig von oben herab.

Das einzige Vergnügen des Armen ist eine lebhafte Fantasie.
Sie verleiht Flügel. (Verleiht Flügel.)

Ich war Jetson, der Fregattenkapitän, mit etwas Whisky intus,
Obwohl mein Arbeitsplatz an der Spüle in Matilda Metsons Kantine war.
Die Matrone keifte aus der Luke, nörgelte den Putzjungen an.
Ich warf Hose und Krawatte weg, sah nur das Bermudadreieck.

Das einzige Vergnügen des Armen ist eine lebhafte Fantasie.
Sie verleiht Flügel. (Verleiht Flügel.)

Ich war der ölreiche Abdullah, leicht angetrunken,
So war ich an der Reihe in der Schlange, die zur Klinik führte.
Der Doktor flüsterte mir ins Ohr,
Die Schwester spritzte in meine Vene,
Die gelbe Wüstenlandschaft starrte ich nur vom Zelt aus an.

Das einzige Vergnügen des Armen ist eine lebhafte Fantasie.
Wohl verleiht sie Flügel. (Verleiht Flügel.)