Текст и перевод песни Juha Vainio - Panaman konsuli

Panaman konsuli

Minä olin Panaman konsuli Piirto pienessä kännissä.
Vaik' oli virkani kivien siirto sepelirännissä.
Mestari seulalla mellasti, syksykin lehtiä kellasti.
Merta mä näin vain ja palmuja ja heitin mustille almuja.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin liikennelentäjä Viima pienessä
Rommissa, vaik' oli virkani lätkiä liima tapettihommissa.
Mestari työmaalla ulkoili, suuntaani kummasti mulkoili,
Miestä niin kurjaa ja velkasta, katsoin säälien kelkasta.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin fregatin kapteeni Jetson pienessä viskissä,
Vaik oli työmaani Matilda Metson ruokalan tiskissä.
Koppelo luukusta kotkotti, putsaripojalle motkotti.
Heitin mä housut ja solmion, näin vain Bermudan kolmion.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Se siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

Minä olin öljystä rikas Abdullah pienessä sievässä,
Niin piti vuoroni jonossa tulla hoitolaan vievässä.
Tohtori korvaani kuiskutti,
Hoitaja suoneeni ruiskutti,
Aavikkomaisemaa keltasta, mä vain tuijotin teltasta.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvistus.
Kai siivet selkään saa. (Siivet selkään saa.)

The Consul of Panama

I was the drunk Consul of Panama in Piirto.
Although my job was to move stones in a cemetery.
The foreman was swinging a sieve, and autumn was turning the leaves yellow.
I only saw the sea and palm trees, and I gave alms to the black people.

A poor man's only solace is a vivid imagination.
It gives you wings. (It gives you wings.)

I was the drunk traffic pilot in Viima,
Though my job was to glue labels on wallpaper in a wallpapering job.
The foreman was outdoors on the job site, glaring strangely in my direction,
A man so miserable and in debt, I looked at him with pity from my sleigh.

A poor man's only solace is a vivid imagination.
It gives you wings. (It gives you wings.)

I was the drunk captain of the frigate in Jetson,
Although my workplace was in Matilda Metson's cafeteria washing dishes.
A chicken was clucking out of the window, nagging at the cleaning boy.
I threw away my pants and tie, all I saw was the Bermuda Triangle.

A poor man's only solace is a vivid imagination.
It gives you wings. (It gives you wings.)

I was the drunk oil-rich Abdullah,
As I stood in line to get to the clinic.
The doctor whispered in my ear,
The nurse injected me,
Yellow desert landscape, I just stared out of the tent.

A poor man's only solace is a vivid imagination.
For sure it gives you wings. (It gives you wings.)