Текст и перевод песни Juice Leskinen & Coitus Int - Hän Sammuu

Hän Sammuu

Hän häpeissään on eessä viinakaupan tiskin
Hän mumisee ja kravattia rullaa sormillaan
Hän taskunpohjat tyhjentää, saa halvan viskin
Hän sanoo: "Näkemiin" ja poistuu iltaan koleaan

Hän huoneeseensa sulkeutuu ja lasin täyttää
Ja hätäisesti siemaisee sen ettei kukaan nää
Mut' seuraavaan hän enemmän jo aikaa käyttää
Ja pullo kiireen täysin hälventää

Hän juo ja juo kunnes juopuu
(Ja taakastaan hetkeksi luopuu)
Ja taakastaan hetkeksi luopuu
(Hän juo kunnes silmissä kangastaa)
Hän juo kunnes silmissä kangastaa
(Jo ystävyyden, toveruuden maa)
Jo ystävyyden toveruuden maa

Hän lähtee huoneestaan ja menee kaupungille
Hän yksin on ja palelee ja vapisee ja käy
Näin pitkin katuja hymyillen ihmisille
Mut saa vain pilkkaa, töykeyttä ei mitään muuta näy

Hän hankkii pullon pimeän ja taksin ottaa
Hän ajaa kotiin takaisin, juo pullon, humaltuu
Hän pahoin voi ja oksentaa ja paikat sottaa
Hän väsyy, lattialle unohtuu

Hän Sammuu
(Hän sammuu hän on melkein taivaassa)
Hän on melkein taivaassa
(Hän sammuu eikä muista surujaan)
Ei muista surujaan

Kun aamu sarastaa hän herää, keittää kahvin
Ja lähtee töihin toimistoon ja pariin ihmisten
Hän joutuu maailmaan taas paperin ja pahvin
Hän yksin on, vain koneen osanen

He's Passing Out

He stands before the liquor store in shame
He mumbles and rolls his tie in his fingers
He empties his pockets and gets a cheap whiskey
He says, "So long" and walks out into the cold evening

He locks himself in his room and fills a glass
And sips it quickly so no one can see
But the next one he takes more time with
And the bottle quickly quells his rush

He drinks and drinks until he gets drunk
(And forgets his burden for a while)
And forgets his burden for a while
(He drinks until his eyes blur)
He drinks until his eyes blur
(Already in friendship, a comrade's country)
Already in friendship, a comrade's country

He leaves his room and goes into town
He's alone and cold and trembling and walking
Smiling at people like this along the streets
But he only gets scorn, rudeness, nothing else

He gets a bottle in the dark and takes a cab
He drives home, drinks the bottle, gets drunk
He feels sick and vomits and messes up the place
He gets tired and falls asleep on the floor

He passes out
(He passes out, he's almost in heaven)
He's almost in heaven
(He passes out and doesn't remember his sorrows)
Doesn't remember his sorrows

When morning comes, he wakes up, makes coffee
And goes to work in the office and meets a few people
He's back in the world of paper and cardboard again
He's alone, just a part of the machine