Текст и перевод песни Juice Leskinen - Juuret

Juuret

Vajaus miehistössä kesken jääneen talkoon,
Musta mies lyö lapionsa nietokseen.
Taloyhtiössä lippu puolisalkoon,
Maaliskuussa tuuli pyyhkii kyyneleen.

Meitä sadatteluttavat sormet jäiset
Pappi ylitöinä kertoo juttujaan
Kahvipöydän luona vitsit väkinäiset
Aivot autioina soivat hysteriaa tulvillaan.

Hän nyt jostain katsoo meidän ihmisvanaa
Ehkä hymyilee, hän saattaa naurahtaa, hah
Ylistystä vain, ei yhtään pahaa sanaa
Kuinka paljon pikku juttu aikaan saa.

Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin
Iltayöstä aina aamuaurinkoon
Yksi kuolema ja naama kaikkiin lehtiin,
Korppikotkat, niiltä viimein myötämieltä saanut oon.

Keskiyöllä, kun peijaiset hiljenee,
Outo kulkija vaeltaa.
Painaa korvansa maahan ja kuuntelee
Oman verensä kohinaa.
Lintuviidasta tuuli nyt unta tuo,
Kukat kuihtuvat huurteeseen.
Kaikki häipyy kuin ois ollut unta tuo,
Matkaa huomeneen.

Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä,
Tyhmä kysymys, se vastaamatta jää.
Yhdentekevää hän olkoon vaikka missä,
Joka paikassa on monta ystävää.

Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen
Vielä silmissämme suola kirveltää.
Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen
Joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää...

(Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen...
...juurilleen...
Hän palannut on juurilleen...
...juurilleen...
Hän palannut on juurilleen...
...juurilleen...
Hän palannut on juurilleen...)

(Laudamus te, benedicamus te,
Adoramus te, glorificamus te.
Laudamus te, benedicamus te,
Adoramus te, glorificamus te)

Hän on poistunut hommansa tehtyään
Hän on ansainnut seppeleen
Joilla kesken on työnsä
Ne painaa pään
Ja ne puhuvat hiljakseen.
Uusi aamu ja viikko ja uusikuu
Me elämme edelleen
Sillä puusta, jos pystyyn se kuivettuu,
Saa vain koristeen.

(Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen
Hän palannut on juurilleen)

Siellä jonottaa hän luona taivaan portin,
Tilaa oluen ja selaa Iltistään.
Portsarikin hymyilee ja tarjoo Nortin,
Eikä vaadi lomakkeita täyttämään.
Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa.
Katsoo väkeä, taas monta vainajaa.
Pari sointua hän näppää Alabamaa,
Loppuillan käsivarsiin nimmareita raapustaa.

Itsesääliämme jäämme murehtimaan,
Emme ymmärtää voi mitään ennen kuin
Hänen laillaan saamme homman viimein himaan
Maailmamme keinutamme alassuin.

Nikkekään ei enää saavu aulaan,
Hänkin uskoi löytäneensä satumaan.
Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan,
Sitä koko loppuelämänsä joutui katumaan.

Roots

A man short in the crew for the unfinished chore,
The dark man slams his shovel into the ground.
The flag at half-mast in the apartment building,
In March, the wind wipes away a tear.

Frozen fingers point and whisper,
The priest works overtime, telling his stories.
Forced jokes around the coffee table,
Empty minds echoing with hysteria.

He watches our human folly from somewhere now,
Maybe he smiles, he might even laugh, hah,
Only praise, not a single bad word,
How much a small thing can achieve.

How diligently we used to work,
From late at night till the morning sun,
One death and a face in every newspaper,
Vultures, from them I finally found some sympathy.

At midnight, when the party quiets down,
A strange wanderer roams.
He presses his ear to the ground and listens
To the rush of his own blood.
The wind from the bird path now brings sleep,
Flowers wither in the frost.
Everything disappears as if it were a dream,
A journey towards tomorrow.

Is he in heaven now or in hell,
A stupid question, it remains unanswered.
He can be anywhere, it doesn't matter,
There are many friends in every place.

A new morning, we tackle a new job,
The salt still stings in our eyes.
Even if we could live forever,
Every time it feels like everything is left unfinished...

(He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots...
...to his roots...
He has returned to his roots...
...to his roots...
He has returned to his roots...
...to his roots...
He has returned to his roots...)

(Laudamus te, benedicamus te,
Adoramus te, glorificamus te.
Laudamus te, benedicamus te,
Adoramus te, glorificamus te)

He has left after completing his work
He has earned his wreath
Those with unfinished work
They bow their heads
And they speak softly.
A new morning and week and new moon
We still live
For if a tree withers while standing,
It only becomes an ornament.

(He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots
He has returned to his roots)

There he stands in line at heaven's gate,
Orders a beer and reads his evening paper.
Even the gatekeeper smiles and offers a Nortti,
And doesn't ask him to fill out any forms.
He gets a guitar and some good American gear.
Looks at the crowd, so many deceased again.
He strums a couple of chords of Alabama,
Spends the rest of the evening scribbling autographs on arms.

We wallow in our self-pity,
We can't understand anything until
Like him, we finally get the job done,
And rock our world upside down.

Nikke doesn't come to the lobby anymore,
He too believed he had found a fairyland.
To get there, he pulled a rope around his neck,
He regretted it for the rest of his life.