Текст и перевод песни Juice Leskinen - Karelia blues

Karelia blues

Kun pauhasi Stalinin urku, suunnalta Viipurin,
Niin alkoi se kotien purku, se vieläkin suuri on surku.
He puhuivat outoa kieltä, he ihmiset Vimpelin,
äiti on kertonut tuijottain kuin oven pieltä.
Katkerat vieläkin muistot on evakkotieltä,
Pohjanmaalt, ei löytänyt sieltä, nuoruuttaan, milloinkaan.
Sai lähteä otteeseen kahteen, rannalta Laatokan,
Ja partaalle sen ranta-ahteen, hän muistoissa käy Impilahteen.

Hymähti äiti, no tuskinpa sie tykkäisitkään.
Vuosiin ei kelvanneet ruuat ei kielet ei mitkään,
Usot sie, ei tiä enkelitkään, minne vie, mierontie.
Kun vuosia viiskytäkaksi, sodasta mennyt on,
Pääsee hän Laatokan rannoille matkailijaksi.
Kodin on touhuilut turmelleet lahoavaksi,
Neuvoston hän lyö matalaksi, valtion, uskonnon.

Karelia blues

When Stalin's organ roared, from the direction of Vyborg,
The destruction of homes began, the sorrow is still great.
They spoke a strange language, the people of Vimpeli,
Mother told me she stared at them like a doorjamb.
The memories of the evacuation route are still bitter,
From Ostrobothnia, I couldn't find it there, my youth, ever.
I had to leave twice, from the shore of Ladoga,
And to the edge of that shore, he goes in his memories to Impilahti.

Mother smiled, no, you wouldn't like it.
For years, the food, the languages, nothing was good enough,
Believe me, not even the angels know where the winding road leads.
When fifty-two years have passed since the war,
He can go to the shores of Ladoga as a tourist.
The hustle and bustle has ruined the house, making it rotten,
He destroys the council, the state, the religion.