Текст и перевод песни Juice Leskinen - Pappi

Pappi

Kun pappi kirjoittaa, saarnaa kauheaa,
Josta helvetin kauhut seurakunta nähdä saa,
Hän tuntee kuinka veri, virtaa suonissaan.

Ja kun hän ruokailee, häntä jokin vaivannee,
Koska porsaanleikettä ei yhtään mieli tee,
Vaan silmänsä, hän iskee ruustinnaan.

Hän kuulee iskelmän ja tuntee värinän,
Kaapille hän hiippailee ja ottaa terävän,
Ja pullon ehtoollisviiniä kantaa pöydälleen.

Sitten lausuu näin, oi ystäväin,
Koska olet vaimoni niin kuule pyyntöäin,
Ja hiivi siitä makuuhuoneeseen.

Jee jee jee, nyt hiippailee,
Makuuhuoneeseen ruustinna hiljaa,
Mutt' pöytään jää viel' pappi tää,
Ja kippailee Jumalan viljaa.

Jo täynnä papin pää, on väkevää,
Kun vinossa on liperit ja silmät verestää,
Ja tyhjän pullon huulilleen hän haparoi.

Hän tippuu kontalleen ja ryömii huoneeseen,
Minne ruustinna jo levinnyt on selälleen,
Ja luojan kunniaksi virsi soi.
"Kunniaksi luojan".

Hän riisuu ruustinnan ja tuntee kasvavan,
Himon sekä paimensauvan kaikkein suurimman,
Jolla seurakuntaa myös hän ohjailee.

Häneltä kuivuu suu, hän melkein tukehtuu,
Ja siunaus sekä Isä Meidän epäonnistuu,
Vaan silti toiseksi jää H.P.E.

Aiaiai, kun pappi nai,
Se tapahtuu raamatullisesti.
Kun käsi vasen tiedä ei,
Minne oikean tie vei,
Ja meni ehtoollisviiniä lesti.

Aiaiai, kun pappi nai,
Hän huutaa tämmöinen pannaan pannaan.
Hän kirkuu Aave Mariaa, ja hallelujaa,
Ja laukeaa hoosiaa-aa-aa-aa-annaan.

Hän hetken puuskuttaa, syrjään kiepsahtaa,
Ja vihkivettä tippuu ja se värjää lakanaa,
Ja pappi on kuin haamu, aivan valkoinen.

Hän siunaa ruustinnan ja lakanan,
Ja päättää loppuun kirjoittaa sen saarnan kauhean,
Hän ylösnousee, lausuu aamene-e-e-e-en.

Priest

When the priest writes, he preaches terribly,
From which the congregation sees the horrors of hell,
He feels how blood flows in his veins.

And when he dines, something must be troubling him,
Because pork roast is not at all pleasing to him,
But his eyes, he fixes on his wife's body.

He hears a pop song and feels a shiver,
He sneaks to the cabinet and takes out a knife,
And carries the bottle of communion wine to his table.

Then he says thus, oh my friend,
Because you are my wife, so hear my request,
And sneak into the bedroom from there.

Yee-haw, yee-haw, now she sneaks,
Slowly into the bedroom, wife,
But at the table remains the priest,
And pours the grain of God.

The priest's head is already full of spirits,
When his surplice is crooked and his eyes are bloodshot,
And he fumbles an empty bottle to his lips.

He falls on his knees and crawls into the room,
Where his wife has already spread on her back,
And a hymn sounds to the glory of the Lord.
"To the glory of the Lord".

He undresses his wife and feels it growing,
Both the desire and the shepherd's staff, the greatest of all,
With which he also guides his congregation.

His mouth dries up, he almost suffocates,
And the blessing and the Lord's Prayer fail,
But H.P.E. still comes second.

Oh dear, when the priest marries,
It happens biblically.
When the left hand does not know,
Where the right hand led,
And the communion wine was wasted.

Oh dear, when the priest marries,
He cries out such a curse, a curse.
He screams Ave Maria, and hallelujah,
And breaks into hoosiaa-aa-aa-aa-anna.

He pants for a moment, rolls aside,
And holy water drips and stains the sheet,
And the priest is like a ghost, all white.

He blesses his wife and the sheet,
And decides to finish writing that terrible sermon,
He rises, says amen-e-e-e-en.