Текст и перевод песни Kaija Koo - Kuka keksi rakkauden

Kuka keksi rakkauden

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai luokseni saavuit
Ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

Kuka sai aikaan sen
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

Who Invented Love

From the bridge of sorrows I saw
Dark waves swimming towards the sea
They brought my longing to the surface
And the seagulls screeched they escaped from Hitchcock's birds I guess
My longing takes flight
Who invented love

From the bridge of sorrows I saw
Thousands of stars on the roof of the city
One took off and descended
It flew across the sky and strayed from its path
I asked it a question
Who invented love

The night was so white
When the bellows of love blew
You reached me like a shooting star
And made my world more beautiful
Someone hides the question
Who invented love

Who made it possible
It passes even on the bridge of sorrows
It doesn't die no matter what
It floats like stardust
And lights up as if by itself
Someone invented love

If you didn't stay
I wouldn't be here either
And my longing wouldn't stay here
I would fly away as a star and quietly creep away
I'm satisfied with the answer
Someone invented love
And you brought it to me