Tulisit edes käymään - Kaija Koo перевод на немецкий

Tulisit edes käymään

Kun poika jää pimeään
Ja katsoo tyttönsä kuvaa
Sielunsa silmillään
Ei sille tunteelle nimeä
Hälle ole opetettukaan
Ei se silti suostu lähtemään

On ollut aikoja jolloin ei
Hän joutunut miettimään
Mikä pelottaa kun kirje lennähtää
Ja siitä hän lukea saa

Tulisit edes käymään jo
Tule viivy edes tähdenlento
Tulisit edes käymään jo
Kävisit siis tulemaan jo
Tule aukaise minun kukinto
Pyydän sua siis tulemaan jo

Äiti pojan matkaan laittoi
Isä vierestä säestää
Me pidetään sinun puolta
Terälehden se taittoi
Sanat alkoi elämään
"Et sitten tuottaisi huolta"

He tekivät sen minkä voivat
Kaiken toivat pöytään
Miten tyttöään niin paljon hän kaipaakaan
Vaikkei sitä tiedä itsekään

Tulisit edes käymään jo
Tule viivy edes tähdenlento
Tulisit edes käymään jo
Kävisit siis tulemaan jo
Tule aukaise minun kukinto
Pyydän sua siis tulemaan jo

Kun elämä on kauneinta
Miksi elämältä suojellaan
Se kestää kun tuulee
Ja lunta kaikkein valkeinta
Vain unien valtakuntaan
Leijailee hiljalleen

Hän tytön kutsuun vastaa
Ja varovaisia askeliaan
Hän ottaa vaikka häntä horjuttaa
Mutta askeleet ovat hänen omiaan

Hän tulisi käymään jo
Ja viipyisi yli tähdenlennon
Hän tulisi käymään jo
Hän on valmis tulemaan jo
Ja aukaisemaan kukinnon
Tulisit siis vastaan jo...

Komm doch wenigstens vorbei

Wenn ein Junge im Dunkeln bleibt
Und das Bild seines Mädchens ansieht
Mit den Augen seiner Seele
Für dieses Gefühl gibt es keinen Namen
Hat man es ihm auch nicht beigebracht
Es weigert sich trotzdem zu gehen

Es gab Zeiten, da nicht
Musste er darüber nachdenken
Was Angst macht, wenn der Brief flattert
Und er daraus lesen kann

Komm doch wenigstens schon vorbei
Komm, bleib wenigstens für einen Sternschnuppenfall
Komm doch wenigstens schon vorbei
Besuch mich doch, komm schon her
Komm, öffne meine Blüte
Ich bitte dich, komm doch schon her

Die Mutter schickte den Jungen auf die Reise
Der Vater begleitet daneben
Wir halten zu dir
Ein Blütenblatt faltete er
Die Worte begannen zu leben
"Dass du nur ja keine Sorgen bereitest"

Sie taten, was sie konnten
Brachten alles auf den Tisch
Wie sehr er sein Mädchen doch vermisst
Auch wenn er es selbst nicht weiß

Komm doch wenigstens schon vorbei
Komm, bleib wenigstens für einen Sternschnuppenfall
Komm doch wenigstens schon vorbei
Besuch mich doch, komm schon her
Komm, öffne meine Blüte
Ich bitte dich, komm doch schon her

Wenn das Leben am schönsten ist
Warum wird man vor dem Leben geschützt?
Es hält stand, wenn es windet
Und den allerweißesten Schnee
Nur ins Reich der Träume
Schwebt es leise

Er antwortet auf den Ruf des Mädchens
Und seine vorsichtigen Schritte
Nimmt er, obwohl es ihn wanken lässt
Aber die Schritte sind seine eigenen

Sie würde schon vorbeikommen
Und länger bleiben als einen Sternschnuppenfall
Sie würde schon vorbeikommen
Sie ist bereit zu kommen
Und die Blüte zu öffnen
Komm mir also schon entgegen...