Tulkoon tuulet - Kaija Koo перевод на немецкий

Tulkoon tuulet

Muuttolinnun nään ylitseni lentävän kaukaiseen rantaan
Meitä jokin yhdistää, mietin nyt ja ymmärrän: Tuuli lintua kantaa
Muistot, jotka jäi jo taa, mutta pitää otteessaan, niistä pois päin lennän
Mutta siivet ovat raskaat niin
Lennä lintu, mene jo kun nousee aurinko
Päässyt olet viimein kaipaamiisi uusiin maisemiin

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi
Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen
Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

Joskus muutos saa niin paljon lunastaa, se tekee matkasta raskaan
Täytyy uskaltaa, tuntemattomaan, minun lähteä matkaan
Tiedän, että jättää pois paljon täytyy jotta voin
Päästä viimein kaipaamiini uusiin maisemiin

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi
Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen
Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

Tuuli muuttolinnun kantaa kohti taivaanrantaa
Mä sitä seuraan katseellain kuin vanhaa ystävää
Sen kevyt lento mulle toivonkipinänsä antaa
En kauaa enää kanna mukanani tätä taakkaa, tätä taakkaa

Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois ja minut sinne, missä alkaa voi
Uuden päivän, uuden huomisen, jättää voin viimein muistot eilisen
Tulkoon tuulet, vieköön muistot pois

Lass die Winde wehen

Ich sehe einen Zugvogel über mich hinwegfliegen zu einem fernen Ufer
Etwas verbindet uns, denke ich jetzt und verstehe: Der Wind trägt den Vogel
Die Erinnerungen, die schon zurückblieben, aber mich festhalten, von ihnen fliege ich weg
Aber die Flügel sind so schwer
Flieg, Vogel, geh schon, wenn die Sonne aufgeht
Du bist endlich in den ersehnten neuen Landschaften angekommen

Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen und mich dorthin, wo ich beginnen kann
Einen neuen Tag, ein neues Morgen, endlich kann ich die Erinnerungen von gestern zurücklassen
Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen

Manchmal verlangt Veränderung so viel, das macht die Reise schwer
Ich muss mich trauen, ins Unbekannte, meine Reise anzutreten
Ich weiß, dass ich viel zurücklassen muss, damit ich kann
Endlich in die von mir ersehnten neuen Landschaften gelangen

Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen und mich dorthin, wo ich beginnen kann
Einen neuen Tag, ein neues Morgen, endlich kann ich die Erinnerungen von gestern zurücklassen
Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen

Der Wind trägt den Zugvogel zum Horizont
Ich folge ihm mit meinem Blick wie einem alten Freund
Sein leichter Flug gibt mir seinen Funken Hoffnung
Ich werde nicht mehr lange diese Last mit mir tragen, diese Last

Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen und mich dorthin, wo ich beginnen kann
Einen neuen Tag, ein neues Morgen, endlich kann ich die Erinnerungen von gestern zurücklassen
Lass die Winde wehen, mögen sie die Erinnerungen mitnehmen