Vapaa - Kaija Koo перевод на немецкий

Vapaa

Mä olen kyllästynyt niihin
Voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
Sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva,
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria, merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
Mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
Vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää,
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä armahdan nimeäni yksin,
Ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin,
En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
Mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
Koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
Mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Frei

Ich habe genug von den
Kräften, die mein Leben lenken,
die mitreißen und in sich verliebt machen.
Ich weiß nicht, ob es falsch ist,
dass ich nicht zustimmte, aufrecht zu sterben,
denn so wäre es gekommen, wäre ich im Gestern hängen geblieben.

Jemand hielt mich darin fest,
es war so furchtbar stark,
und es wollte nicht loslassen.
Fast wie Fleisch und Blut,
größer als Berge, Meere,
dazu wuchs es in meinem Kopf heran.

Ich erwarte keine Überraschung,
ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen,
meine Flucht ist zu Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
und nicht unsterblich,
Aber ich weiß nur das,
was das Herz schon lange wusste;
diese meine Flucht ist zu Ende gelaufen.

Ich werde keine Angst fühlen,
obwohl ich fürchte, dass es nicht an mir liegt,
aber ich glaube, der Mensch ist stärker als das.
Ich werde es sterben lassen,
ich gebe ihm keinen Raum mehr zum Atmen,
Ich bin, ich bin ihm nichts mehr schuldig.

Ich baue mein Zuhause allein,
ich begnadige meinen Namen allein,
und zwinge mich, mich zusammenzuhalten.
Ich bin nicht dieser elende Lappen,
dessen Herz ausgesaugt wurde,
ich baue ihm kein Zimmer in meinem Zuhause.

Ich erwarte keine Überraschung,
ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen,
meine Flucht ist zu Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
und nicht unsterblich,
Aber ich weiß nur das,
was das Herz schon lange wusste;
diese meine Flucht ist zu Ende gelaufen.

Ich wählte zu rennen,
weil ich dachte, ich könnte nichts anderes.
Ich erkenne mich darin nicht mehr wieder,
diese Person ist in der Vergangenheit geblieben.

Ich erwarte keine Überraschung,
ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen,
meine Flucht ist zu Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
und nicht unsterblich,
Aber ich weiß nur das,
was das Herz schon lange wusste;
diese meine Flucht ist zu Ende gelaufen.