Текст и перевод песни Kapasiteettiyksikkö - Lähdössä

Lähdössä

Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
Ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis.
Surisinko, ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkeemää,
Mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot,
Huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks mut mul nauraa suu.
Ku pala kurkussa mä kidun,
Tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää illal, sä oot poissa.
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
Yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä ei pysty oikee olee
Ku yhtäkkii ei yhteistä ookkaa.

[Chorus:]
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
Vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin.

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripee,
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
Mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä,
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
Ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
Taas mun sydämee
Sit vast on mun aika palaa.

[Chorus[

Mutsi on lentoemäntä
Mun hullunkurises perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä.
Joten kaiketi se on mun veressä,
En viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöö,
Ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii,
Ku maisemat vaihtuu fast forward.
Eteläisimmäst laaksosta, pohjosimpaa tunturii,
Itämaiset eksotiikast, länsimaiseen kulttuurii.
Pitää vaa toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuuki.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
En oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Näen kyl itseni sun kanssa aloillani, meil on talo ja niin edelleen
Mut nyt

Chorus

Sä lähdet.

Leaving

Time runs and jumps like a hurdler
And longing has a nasty way of whipping from within.
Sometimes I wonder what if this day came.
Would I grieve, and if I did, would my body endure?
But I can't cry,
I have to chew this, even though it's too tough.
Now I only remember the good memories,
The bad ones are buried, sold away.
I don't know why, but my mouth is laughing.
With a lump in my throat I struggle,
It feels like I'm lying on dry land trying to breathe with gills.
I can't touch you anymore in the evening, you're gone.
But luckily your picture smiles in my wallet.
All the everyday routines we shared, the vacations,
The peaceful moments and the battles we fought together.
Everything was shared, but now at least one of us can't really be,
When suddenly there's nothing shared anymore.

[Chorus:]
You're leaving, and I don't know if you'll ever come back
No matter how much I wish you would
You're leaving, even though I know you might not want to
Come back.

I feel like I'm just fading and fading away.
So much is missing, so many memories hurt.
I'm stuck in place, time goes by in tatters,
My mind is haunted by the past and broken bonds.
The bridges are burnt, it's hard to build new ones.
I have to let you go, seek something better.
Right now, nothing makes me happier here.
Here people see the surface, but not beyond it.
Or maybe someone does see,
But I just don't know who, and now I have to live with that.
And now I just want to be far, far away from here,
I just want to take a break and clear my head.
I stop to catch my breath, just for a moment,
And again I find myself at a new crossroads.
When I find the path where the flame burns
In my heart again
Then it's my time to return.

[Chorus]

Mom is a flight attendant
In my crazy family.
Dad is in a submarine, in the ocean of love.
So I guess it's in my blood,
I don't stay in one sea for long.
Already on the way back I think about the next departure,
And I change apartments every few years, without getting settled.
To some it seems reckless, to me it's completely normal,
As the landscapes change fast forward.
From the southernmost valley to the northernmost fell,
From Eastern exoticism to Western culture.
I just have to hope that the beauty can withstand the wear and tear, even though the distance sometimes hurts.
It's just hard for me to stay still,
I'm no longer infinite, I'm testing my limits.
I can see myself with you, settled down, we have a house and so on
But now

Chorus

You're leaving.