Текст и перевод песни Kari Tapio - Lapin jenkka

Lapin jenkka

Se vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut
Mitä aiemmin ollut on vailla
Portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
Tenho outo on pohjolan mailla
Siellä Lompolo kirkkaana kiiltää
Siellä tunturi pilviä viiltää
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
Jota ei voi unhoittaa

Revontulta sen taivaalla lamppuina on
Kun on talvi ja päivä on yötä
Kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
Kun on nietosta nietosten myötä
Riekon jalka kun jättävi merkin
Sitä jäljennä ei käsi herkin
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
Jota ei voi unhoittaa

Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
Siellä, missä on tunturit tummat
Koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
Omat sinfoniansa niin kummat
Suden joiku on konsertti siellä
Missä frakki on varmasti tiellä
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
Jota ei voi unhoittaa

Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
Mutta heikkoa luonto ei auta
Siellä katsotaan mies, eikä nuttu
Reilu jätkä on kaikille tuttu
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
Jota ei voi unhoittaa

Se on sellainen seutu ja sellainen maa
Jota ei voi unhoittaa

Lapland Jenkka

Only he who has journeyed to Lapland knows
What he lacked before he went there,
When the city gates have closed behind,
A strange magic hangs in the northern air.
There Lompolo shines, bright and clear,
There the fells pierce the clouds, my dear,
It's a land, a place like no other I swear,
One you just can't forget, I dare.

The Northern Lights, like lamps in the sky they gleam,
When it's winter and daytime is night,
When the wilderness lies untrod, it would seem,
From one snowy headland to another's white height.
Where the ptarmigan's feet leave their delicate mark,
No hand, however gentle, can replicate the arc,
It's a land, a place like no other I swear,
One you just can't forget, my dear.

Gentle melodies can never find their way,
Where the dark fells stand tall and proud,
The rapids roar, and the forest spruces sway,
Their own strange symphonies played aloud.
The wolf's howl is a concert there, you see,
Where a tailcoat would certainly hinder thee,
It's a land, a place like no other I swear,
One you just can't forget, my dear.

It's a land of yellow gold and verdant green,
The cradle of hope, and the grave of despair,
A strong lumberjack earns his living, it's seen,
But the weak, nature will not spare.
There they judge a man, not his clothes, my sweet,
An honest fellow everyone will greet,
It's a land, a place like no other I swear,
One you just can't forget, my dear.

It's a land, a place like no other I swear,
One you just can't forget, my dear.