Текст и перевод песни Karita Mattila - Prästkragen

Prästkragen

Oli kerran vene
Joka kuherrellen toiselle vannoi:
Sä kaunehin oot päällä veen
Kanssas kelluisin
Taikka lullaisin
Niinkuin veneet tietenkin.
Ja toinen vene sanoi:
Tulen tottakai mä sun myötä tuuleen
Ystävä kallistetaan
Vastahangataan
Tehdään mitä vaan
Niinkuin veneet konsanaan.

Jos tuuli tyyntyykin
Voimme tietenkin
Riisua purjeet
Ja ankkuriin levolle käydä myös voi.
Kiiltää lakkaus
Viiltää rakkaus
Aaltojen harjaa
Liplatus lemmen vain keulassa soi
Oi oi oi...

Sitten saamme yhden
Taikka ehkä kaksi pienoista jollaa
Perässä jokeltaen
Vanavedessä
Napaköydessä
Se on tapa veneiden.

Sitten suunnataan
Ehkä satamaan avioliiton
On vaja siel vaatimaton
Kylki kyljessä on
Onni pohjaton
Niinkuin veneillä vain on.

The Friar's Collar

Once there was a boat
That murmured to another one, vows as it spoke:
You're the loveliest afloat
With you I'd drift away
Or rock on you all day
As boats like us are wont to do.
And the other boat said:
Of course I'll follow where you are led
My friend, we'll lean and list
Row on through thick and thin
Do anything we're in
As boats have always done before.

If the wind should calm
We can of course
Take down our sails
And lie at anchor, lulled by the gales.
Our varnished planking gleams
Love cuts like razor beams
Across the waves
The lapping of our love at the bow behaves
Oh oh oh...

Then we'll be blessed with one
Or perhaps two little baby boats
Trailing astern
In our wake
On the tow rope
As is the way of boats.

Then we'll set sail
Perhaps for the harbor of marriage
There's a modest little berth
Side by side
Our love's endless tide
As only boats can have.