Текст и перевод песни Korpiklaani - Anolan aukeat

Anolan aukeat

Kylällä kyteä saa sanaparret:
"Kuka lie, kuka lie on lentänyt?"
Anolan aukeat saa sitä nähdä tietäen
Mitä sanojat sanoissa luulee
Huhut kuin kiviä vaan
Joita kosket kuohuissaan
Kadoksiin kuluttavat
Arat on puhuvat puut
Vaikka muistaa korvillaan
Yhden ylitse pakenevan
Vajalle valkean maan yhdet jäljet johtaa kiiltävinä
Kuusen kierto, viertä juuren, kohta kuuta kurkottava
Alho on kivien maa, siellä yksi seuraa seinäviertä:
Kumma kuin on liiterillä, kouko kolkkona ovella
Pihalta pitojen taa veisi hennon halki harsopeiton
Kuusilatvat katkeavat, heinät harvoille pediksi
Levätä pudonnut saa, sen on helmaan, jonka päältä piirsi
Hetken yltä laajenivat niityt aukeat Anolan

Anolan's Open Meadow

In the village, a saying smolders:
"Who might have flown?"
Anolan's open meadow will always know this
What do they think they're saying
Rumors like stones
That get lost in their own foam
Corroding everything
The trees that talk are shy
Remembering things with their ears
One running away
Shiny traces lead to the wasteland on the white earth
The curve of the fir tree, the edge of the root, the moon peeping out
Alho's the land of stones, where someone stalks along the wall:
An oddity by the barn, a hook in the doorway
From the courtyard, beyond the revels
The tender grass, a bed for the few
The fallen one may rest, on the lap of one who drew
For a moment the meadows of Anolan stretched wide