Текст и перевод песни Korpiklaani - Kotikonnut

Kotikonnut

Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät
Niistä kylvöpäivän helposti laski
Silloin pirtin päällä sauhussa
Kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski
Nousi askel vailla murheita
Eikä muisti niitä edes jäljestä tiennyt
Silti hetken ilorattaissa
Tahtoi mieli tietää:
Tässä kotiniko lie nyt?
Katolla on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu
On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut
Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa vielä
Viime talven jäätä
Vihtavarret kylän raitilta
Toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita
Silloin ilo istui lauteilla
Kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita
Askel nousi, niitä muistoissa
Pidän, vaikka häilyvä on välillä sen tunne
Harmaat aatteet niitä väijyä saa
Vaan ei unhoon painu
Vaikka kuljen minä kunne
Kaikki maa on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu
On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut
Se ilmaan liitää
Hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni
Se viljat viiltää
Kuultaa kerran sen kauneus
Kunnes katoavaan
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut
Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut
Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa
Vielä viime talven jäätä

Kotikonnut

The cat's ears remained on the mouse's ears
From them the day of sowing was easily reckoned
Then in the sauna on the roof of the cabin
The ears under which there was once a fire bathed
The step rose without worries
And did not remember them even from the trail
Yet for a moment in the wheel of joy
The mind wanted to know:
Is this my home now?
On the roof is gold
Familiar from childhood
It's burning for us
There the evenings sit
Whose sorrows subside
And in whose lap everything
The swings of spring
I think I'll run the meadows
Like a lover's gift
Times are still waving beside me
Farther away I hear
There the echoes of the wind
Gradually raises its head
The evenings will not dance
If they have still lain in June
The ice of last winter
The sauna branches from the village street
Brought a fragrance that not every boy lays
Then joy sat on the benches
Smoke went through every straw mat in the home
The step rose, in memories
I hold it, though the feeling is sometimes faint
Grey thoughts ambush them
But they do not sink into oblivion
Though I walk wherever I may
All the land is gold
Familiar from childhood
It's burning for us
There the evenings sit
Whose sorrows subside
And in whose lap everything
The swings of spring
I think I'll run the meadows
Like a lover's gift
Times are still waving beside me
It glides into the air
Silently its wings soar through the blue on my leaves
It slices through the grain
Once its beauty shines through
Until vanishing
There the evenings sit
Whose sorrows subside
And in whose lap everything
The swings of spring
I think I'll run the meadows
Like a lover's gift
Times are still waving beside me
Farther away I hear
There the echoes of the wind
Gradually raises its head
The evenings will not dance
If they have lain in June
Still the ice of last winter