Текст и перевод песни Korpiklaani - Pidot

Pidot

Eikä meitä muita siellä tunnettu
Meidät nähtiin vain yhden takaa
Joka heilui niin pirusti kuin humala on miestä
Aina ajanut ennen kuin makaa
Sitä lattiaa siivottu on koko viikko
Ja heiniäkin kannettu mettään
Nyt yksi siellä potkii ja heinäkenkä heiluu
Niin sujuvasti, ettei osu kettään
Siellä pöytiä pinottu toisensa selkään
Ja vedetty on nyöreillä piukkaan
Mutta heiluva vieressä iloa kun pitää
Löytää kinttu jo liiankin liukkaan
Sitä riemua riittää kun lattiaa käypi
Ja naurua hamehelmain alla
Eikä nouse se potkija heinäkenkä-herra
Vaan yhä kierii lattialla
Sitten vuoro on siikasen naapurin aitan
Ja vuoronsa komiasti käyttää
Sitä joka poika tahtoisi kylilläkin viedä
Vaan aina niiaa ja selkänsä näyttää
Joka parru on seinässä viulusta kuullut
Joka hirsi on hanurien veikko
Ne on seisoneet lystien pitojen päällä
Aina aamuun, kun mies ompi heikko
Sinä liiku ja jalkoja liikuttele
Sinä korttasi kanna ja laula
Se on laulu kuin pajunoksa pellolla
Jolla kuultava, kultainen kaula
Sitten lähtee se Hermanni hölkälle
Jonka housut on paikattu jälleen
Sillä jalka kun nousee ja koko kylä soi
Kuka muu voisi tanhuta tälleen?
Jo on pitoa yllin ja kyllinkin
Jo on pitoa pirtistä kuultu
Eikä laannu se laulu ei soittokaan
Vaikka joskus on väärin niin luultu
Sieltä iskevät tulta ja tarinaa
Tähän yöhön kuin raitilla herrat
Sitä etsiä saa tänä päivänä täältä
Kuinka elettiin tuhannet kerrat

Pidot

Et nous n'étions pas connus là-bas
On ne nous voyait que de derrière
Celui qui se balançait tellement comme l'ivresse pousse un homme
A toujours conduit avant de mentir
On nettoyé le sol toute la semaine
Et on a aussi porté du foin dans la forêt
Maintenant, il y en a un qui donne des coups de pied et la chaussure en foin se balance
Si facilement qu'il ne touche personne
Là, les tables sont empilées les unes sur les autres
Et on les a serrées avec des cordes
Mais celui qui se balance à côté est heureux
Trouve la jambe déjà beaucoup trop glissante
Cette joie suffit quand on parcourt le sol
Et les rires sous les ourlets des jupes
Et ce danseur de chaussure en foin, monsieur, ne se lève pas
Mais il roule toujours sur le sol
C'est ensuite au tour de la grange du voisin de Siikainen
Et il utilise magnifiquement son tour
Celui que chaque garçon voudrait emmener dans les villages
Mais toujours courbé et tournant le dos
Chaque poutre du mur a entendu parler du violon
Chaque poutre est un copain d'accordéon
Ils se sont tenus au-dessus des fêtes de fête
Jusqu'au matin, quand l'homme est faible
Bouge et remue tes jambes
Chante et joue tes cartes
C'est une chanson comme une branche de saule dans le champ
Avec un perceptible, cou doré
Puis Hermanni part en courant
Dont les pantalons sont à nouveau rapiécés
Car lorsque le pied se lève et que tout le village résonne
Qui d'autre pourrait danser comme ça ?
Il y a déjà beaucoup trop de nourriture
Il y a déjà de la nourriture entendue du chalet
Et la chanson ne diminue pas non plus, ni la musique
Même si parfois on a mal jugé
Ils racontent du feu et des histoires
Dans cette nuit comme des messieurs sur le sentier
Vous pouvez le chercher ici aujourd'hui
Comment on a vécu des milliers de fois