Текст и перевод песни Korpiklaani - Tuuleton

Tuuleton

Tuuleton näitä puita ei koske
Sen itku peittänyt kaiken maan
Tuuleton voisi hiljainen olla
Vaan se yllä kulkiessa huomataan
Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Kun aamu syntyy takaa pimeän
Paikalleen päätyy jokainen meistä
Eivät yksin kulje pään yli jäätyneet
Saarelle saapuu hiljaiset kurjet
Joiden auraan yhtyy jäästä selvinneet
Painuu pää, lipuu luopuneen lautta
Jään kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Ikijoissa juuret jäätää puita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
Pään yltä tuntuu kaikki maa nyt menevän
Eivät minua mukaan ottaneet
Jään seuraan hiljaa katoavan tuulen
Ylitsemme käyvät siipein taipaleet
Varjot kuin valoja yllä pimeän maan sylien
Valot kuin tuntemattomien askeleet
Yölliset kuin päiviä päällä päivätönten kylien
Alleni jäähän kylmät jalkani jäätyneet
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Joen lautta kylmää jalkaluita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle:
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Rastaiden taipaleet näen jäältäni
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!

Windless

The windless does not touch these trees
Its outcry has covered the whole earth
The windless could be silent
However, when it passes by, it is noticed
It sits silently, lies with frost on its face
As the morning is born from behind the darkness
Each of us ends up in place
Frozen above the head do not walk alone
Silent cranes arrive on the island
To whose course the ice-survivors join
The head sinks, the raft of the resigned glides
The shine of the ice glistens like the sky through
Creeping, it steps onto the moss hummock—Windless
In the eternal rivers, roots freeze trees
Longing does not row against, it sits beside:
In longing my echo is louder!
Because of the declining life of the blackbirds
The winter road would pass over me!
On the snow, the silent Windless!
Above my head, it seems all the earth is now going
They did not take me with them
I follow the wind that silently disappears
Journeys pass above us with wings
Shadows like lights above the dark earth's embrace
Lights like the footsteps of strangers
Nocturnal like days on villages of day laborers
My cold legs froze in the ice in front of me
Creeping, it steps onto the moss hummock—Windless
The river's raft chills my bones
Longing does not row against, it sits beside:
In longing my echo is louder!
Because of the declining life of the blackbirds
The winter road would pass over me!
I see the journeys of the blackbirds from my ice
The winter road would pass over me!
On the snow, the silent Windless!