Текст и перевод песни Korpiklaani - Verikoira

Verikoira

Kalpeana kaviona kiirii
Kipu painaa tuttuja palkeita
Rauta se ratsuni kiven kipunoita
Polkien vaatinut valkeita
Rinnan on ruuveilla luu, sekä jäntevä
Kyynärän varsi jännittynyt
Kärryä kiertävä kuu repii peittoa
Ranka on jäätynyt
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii turkkiinsa reunoja
"Etkös elävä pelkää?" Ajaa vainaja veräjänpieleen
"Itse kammon kera kuulen muiden minua vieneen."
Kiehuu kuuma alla kengän, takoo kaviot, ryhtyy
Maata rauhallisten nostaa, syttyy polte lyhtyyn
Katoaa kaikki kankahalta, yksin elävä jääkin
Hetken haroo vieras käsi, etsii veräjääkin
Vaateparsi käteen jäävä, mikä on elävän ehto?
Ettei kasva hautain päälle päivän leppälehto
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa, verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii turkkiinsa reunoja
Tippuu aika askelten, on päiväni liikaa
Paita päältä lämmittämään jää mullan piikaa
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!
Verikoira!

Bloodhound

Deep into my mind as a hungry guest
Pain is numbing the skin that I love best
Iron, my steed, strikes sparks from the stone
The fire demands the pale from the bone
My rib cage is screwed and strong, with toughened sinew
My elbow tense, ready to begin
The moon circles the wagon, tearing at the cover
My spine is turned to ice
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The current batters my chariot, breaking blades
My iron legs stomp only shattering shards
My mane carries splintered needles
Behind me a bloodhound bays, tearing at his coat of fur
"Are you not afraid, you living one?" the dead man urges at the gate
"I hear my own demise with horror, carried by another."
The heat boils beneath my boots, hooves beat, ready
The earth of the peaceful rises, the lantern lights
Everything disappears from the canvas, the living one remains
For a moment a strange hand searches for the gate
A piece of clothing remains in my hand, what is the condition of the living?
That no alder forest grows over the graves
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The pale moon blazes, the bloodhound chases death
The current batters my chariot, breaking blades
My iron legs stomp only shattering shards
My mane carries splintered needles
Behind me a bloodhound bays, tearing at his coat of fur
Time falls with each step, my day is over
My shirt remains to warm the maid of the soil
Bloodhound!
Bloodhound!
Bloodhound!
Bloodhound!
Bloodhound!