Текст и перевод песни Kotiteollisuus - Outoja Aikoja

Outoja Aikoja

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti
Totisesti vain omaan suuntaansa
Yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa
Eikä osaa pitää kiinni suutansa
Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan
Eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan
Elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa
Vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan
Jään katselemaan
Vierestä vaan
Tunnen suussani sen
Maun verisen
Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää
Myöntää pakko on, se vie mukanaan
Otan pillerin ja otan päälle toisenkin
Nousenkin pois, oloon mukavaan
Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään
Enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan
Kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois
Enkä vois taakseni katsoakaan

Strange Times

They are all pulling on the same old rope, with all their might
Just in their own direction, of course
One rows, one bails, if only he could take a break from gossiping
And keep his mouth shut
The porridge and gruel have been burnt to the bottom
And no one is steering the ship to port
Life is a celebration, it gives you cuddles and kisses
And it offers you extras from its shopping bag
I watch from the sidelines
Just watching
I can taste it in my mouth
The taste of blood
I am a stranger, and over time I will remain a stranger
I have to admit that it takes me with it
I take one pill, then another
And I get out of here, into a comfortable mood
And when I walk in the city, I don't know anyone
Or anything, and I don't want to know them either
I walk like a ghost, far, far away
And I could never look back