Текст песни и перевод на француский Kotiteollisuus - Syöt, Juot Ja Kuolet Pois

Syöt, Juot Ja Kuolet Pois

Oli elämän valttikortit
Hetken verran kourassain
Nyt on lukittu Taivaan portit, elämä
On helvettiä vain
Kuolemaa silmästä silmään
Saat sinäkin tuijottaa
Ja kulkea syvälle metsään, eksyä
Ja kadota kauas sen taa
Kauniilla rusketuksella
Luulitko kuoleman voittavas
Ei mikään täällä koskaan riitä, joku
Pistää aina paremmaks
Syöt, juot ja kuolet pois!
On elo siinä, ja sen täytyy riittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
On turha luulla, että joku kiittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
Ei ole mitään taivasta korkeemmalla
Syöt, juot ja kuolet pois!
Vain madot mullan alla
Rahavirrat äyräittensä
Yli tulvineet jo on
Niin sanottiin uutisissa, ja minä koitan
Peittää vahingon ilon
Se voi syödä vähän miestä
Kun se tajuu, ettei mitään olekaan
Kuoleman jälkeen
Mut se jatkaa empimistä
Sillä toivohan ei kuole milloinkaan
Ja heti kärkeen
Se kerää rahaa lisää
Ja näin oljenkorteen vihoviimeiseen
Hädässään tarttuu
Ja kun tulee aika kuolla
Mies kaiken sen kasaa ympärilleen
Mukaan arkkuun

Tu manges, tu bois et tu meurs

J'avais les atouts de la vie
Dans mes mains pour un moment
Maintenant, les portes du Paradis sont verrouillées, la vie
C'est juste l'enfer
La mort face à face
Tu regarderas aussi
Et tu marcheras profondément dans la forêt, tu te perdras
Et disparaître loin de là
Avec un beau bronzage
Tu pensais pouvoir vaincre la mort ?
Rien ici n'est jamais assez, quelqu'un
Mets toujours mieux
Tu manges, tu bois et tu meurs !
C'est la vie, et ça doit suffire
Tu manges, tu bois et tu meurs !
C'est inutile de penser que quelqu'un te remerciera
Tu manges, tu bois et tu meurs !
Il n'y a rien de plus haut que le ciel
Tu manges, tu bois et tu meurs !
Seulement les vers sous la terre
Les flux d'argent ont débordé
Ils ont déjà débordé
C'est ce qu'on disait aux nouvelles, et j'essaie
De couvrir le mal avec du plaisir
Cela peut manger un peu l'homme
Quand il réalise qu'il n'y a rien du tout
Après la mort
Mais il continue à hésiter
Car l'espoir ne meurt jamais
Et dès le départ
Il amasse plus d'argent
Et ainsi, il s'accroche à la dernière paille
Dans son désespoir
Et quand vient le moment de mourir
L'homme rassemble tout autour de lui
Dans le cercueil