Katto päällä - Kuningasidea перевод на немецкий

Katto päällä

(Yy, kaa, koo, nee).
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Mä lähden soittaen sotaan.
Sä vaivut rytmin pyörteisiin.
Mä lähden soittaen sotaan.
Tää rytmi saa sut tainnoksiin.
Kiireellä juoksee kiirettä karkuun.
Itsensä edellä omaan arkkuunsa ihminen.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Vielä juoksee kiirettä karkuun ihminen.
Itsensä edellä omaan arkkuunsa ihminen.
Vielää juoksee kiirettä karkuun.
Itsensä edellä omaan arkkuun.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Mä lähden sittaen sotaan.
Sä vaivut rytmin pyörteisiin.
Mä lähden soittaen sotaan.
Tää rytmi saa sut pyörryksiin.
Kiireellä juoksee kiirettä karkuun.
Itsensä edellä omaan arkkuun ihminen.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Ei tällä merellä oo pohjaa.
Kuka näistä naruista mua ohjaa.
Woa!
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.
Katto päällä mutta lattia romahtaa.

Dach überm Kopf

(Eins, zwei, drei, vier).
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Ich ziehe spielend in den Krieg.
Du versinkst im Strudel des Rhythmus.
Ich ziehe spielend in den Krieg.
Dieser Rhythmus betäubt dich.
In Eile rennt man vor der Eile davon.
Sich selbst voraus, in den eigenen Sarg, der Mensch.
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Immer noch rennt der Mensch vor der Eile davon.
Sich selbst voraus, in den eigenen Sarg, der Mensch.
Immer noch rennt man vor der Eile davon.
Sich selbst voraus, in den eigenen Sarg.
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Ich ziehe spielend in den Krieg.
Du versinkst im Strudel des Rhythmus.
Ich ziehe spielend in den Krieg.
Dieser Rhythmus macht dich schwindelig.
In Eile rennt man vor der Eile davon.
Sich selbst voraus, in den eigenen Sarg, der Mensch.
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Dieses Meer hat keinen Boden.
Wer zieht an diesen Fäden, die mich lenken?
Woa!
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.
Dach überm Kopf, aber der Boden bricht ein.