Текст и перевод песни Lasse Hoikka & Souvarit - Kultainen Harmonikka

Kultainen Harmonikka

Hän on vanha ja jo harmaapäinen, tullut tansseihin kuuntelemaan, kuinka artisti kuuluisa, jäinen, ryhtyy teemoja muuntelemaan.
Soitto sähköinen tuo lavan täyttää, viikkolehdistä kun tuttu mies näyttää taituruuttaan, kuinka irrotellaan, ihan rennosti, siitä vaan!
Aika tauon kun on niin mies pyytää päästä hetkeksi myös soittamaan.
Katse artistin melkeinpä hyytää, mutta suostuukin kuin pilkallaan. "
Mikäs siinä, jos hulluus niin vaivaa, että itsensä mies häpäisee!" Vaan kun mies aloittaa, sali kuunnella saa, työtä mestarin mahtavaa!
Aina kultainen on harmonikka, kun on soittaja mestarismies.
Aina kultainen on harmonikka, sen hän lapsesta asti jo ties.
Jolloin soitteli ruokansa vuoksi, joskus lantinkin palkaksi sai.
Vuodet vei maineeseen, vaan myös harmauteen, uskoutuu mies vain soitolleen

L'harmonica d'or

Il est vieux et déjà grisonnant, venu aux danses pour écouter, comment l'artiste célèbre, glacial, se met à transformer les thèmes.
Le son électrique remplit la scène, des magazines hebdomadaires où l'homme familier montre sa virtuosité, comment se détendre, tout simplement, allez-y !
Lorsque le moment de la pause arrive, l'homme demande à pouvoir jouer un moment.
Le regard de l'artiste le glace presque, mais il accepte, comme pour se moquer. «
Qu'est-ce que ça peut faire, si la folie te tenaille, que tu te déshonores ! » Mais lorsque l'homme commence, la salle doit écouter, le travail du maître est magnifique !
L'harmonica est toujours doré, lorsqu'il y a un maître musicien.
L'harmonica est toujours doré, il le sait depuis son enfance.
Quand il jouait pour sa nourriture, parfois il recevait un radis comme paiement.
Les années l'ont mené à la gloire, mais aussi à la vieillesse, il ne se confie qu'à son instrument.