Текст и перевод песни Lasse Hoikka & Souvarit - Viulu kaukaisen maan
Mitkä
lienevät
muistot
vanhan
soittimen.
What
are
the
memories
of
the
old
instrument.
Mistä
kertovat
tummuneet
kielet
sen.
What
do
its
darkened
strings
tell.
Kun
kerran
soittimeen
jousin
hiljaa
kosketin,
When
once
I
gently
touched
the
strings
of
the
instrument,
Syvältä
sielustaan
ääniään
kuuntelin.
I
listened
deeply
to
its
voice
from
its
soul.
Kovin
suuri
on
tuska
soinnin
hiljaisen.
Very
great
is
the
pain
of
the
silent
sound.
Joskus
suunnaton
kaiku
riemun,
vapauden.
Sometimes
the
immense
echo
of
joy,
freedom.
Kohtalot
soittajain
kantaen
voimanaan.
Bearing
the
destinies
of
musicians
as
its
strength.
Lujan
hauras
se
on,
viulu
kaukaisen
maan.
Firm
fragile
it
is,
the
violin
of
the
far
country.
Kerran
raukenee
käsi
vanhan
soittajan.
Once
the
hand
of
the
old
musician
falters.
Viulu
silloin
saa
sävelen
tummemman.
Then
the
violin
gets
a
darker
tune.
Muistoksi
hiipuvat
elon
huiput
kirkkaimmat.
As
a
memory
the
brightest
peaks
of
life
fade
away.
Soinnuissa
itkevät
särkyneet
unelmat.
Broken
dreams
weep
in
the
chords.
Kovin
suuri
on
tuska
soinnin
hiljaisen.
Very
great
is
the
pain
of
the
silent
sound.
Joskus
suunnaton
kaiku
riemun,
vapauden.
Sometimes
the
immense
echo
of
joy,
freedom.
Kohtalot
soittajain
kantaen
voimanaan.
Bearing
the
destinies
of
musicians
as
its
strength.
Lujan
hauras
se
on,
viulu
kaukaisen
maan.
Firm
fragile
it
is,
the
violin
of
the
far
country.
Kuka
lienetkin
joka
soitat
viuluain.
Whoever
you
are
who
plays
the
violin.
Koske
hellien
otelaudan
pintaa
vain.
Touch
the
surface
of
the
fingerboard
gently.
Se
muistaa
julmuuden
tien
kolkon
kuolemaan.
It
remembers
the
grim
path
to
death.
Ystävän
viimeisen
voittajan
riemuissaan.
In
the
rejoicings
of
the
last
victor
of
a
friend.
Kovin
suuri
on
tuska
soinnin
hiljaisen.
Very
great
is
the
pain
of
the
silent
sound.
Joskus
suunnaton
kaiku
riemun,
vapauden.
Sometimes
the
immense
echo
of
joy,
freedom.
Kohtalot
soittajain
kantaen
voimanaan.
Bearing
the
destinies
of
musicians
as
its
strength.
Lujan
hauras
se
on,
viulu
kaukaisen
maan.
Firm
fragile
it
is,
the
violin
of
the
far
country.
Miten
lyhyt
on
täällä
polku
ihmisen.
How
short
is
the
path
of
man
here.
Jäältä
helteeseen
tie
kulkee
usvainen.
The
path
leads
misty
from
cold
to
heat.
Kun
kaikki
hiljenee
viulu
yössä
yksin
soi.
When
everything
falls
silent
the
violin
plays
alone
in
the
night.
Sen
sielun
pohjaan
ei
ihminen
nähdä
voi.
Man
cannot
see
into
the
depth
of
its
soul.
Kovin
suuri
on
tuska
soinnin
hiljaisen.
Very
great
is
the
pain
of
the
silent
sound.
Joskus
suunnaton
kaiku
riemun,
vapauden.
Sometimes
the
immense
echo
of
joy,
freedom.
Kohtalot
soittajain
kantaen
voimanaan.
Bearing
the
destinies
of
musicians
as
its
strength.
Lujan
hauras
se
on,
viulu
kaukaisen
maan.
Firm
fragile
it
is,
the
violin
of
the
far
country.
Оцените перевод
Внимание! Не стесняйтесь оставлять отзывы.