Ikävöi, ihminen! - Lauluyhtye Rajaton перевод на английский

Ikävöi, ihminen!

Ikävöi ihminen,
Kaipaa kauneinta muiston ja toiveen
Päiviä lapsuuden
Aikoja armaita hempeän hoiveen
Isää ja äitiä,
Veljiä, siskoja,
Vierailla mailla
Untesi neitiä,
Häntä mi pois meni,
Hämärien lailla

Muistatko aikaa,
Milloin sun aamusi nous elon kultaan?
Lempesi taikaa,
Riemuja ammoin jo menneitä multaan
Retkiä marjassa,
Laineita soiluvan
Salmen ja lahden
Käyntejä karjassa,
Kesäyön ääniä
Yksin kahden

Kaipaatko milloin,
Pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi
Istuen illoin,
Tuntien hiljaa maatuvas maaksi
Kun kaikki haipuu
Kaunis niin kauas ja
Päämäärä pyhä
Vitkahan vaipuu vaikka sa korkeelle
Kurkotat yhä

Itketkö ihminen
Silloin sa kauneinta tiedon ja tunnon?
Hienointa sydämen
Herkintä pyrkivän pyyteen ja kunnon
Kuuletko hukkaan juoksevan hetkiä
Mittaavan hiekan?
Päivies kukkaan näätkö jo tähtäävän,
Kuuraisen miekan?

Ikävöi ihminen,
Taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen
Rannalta tuskien,
Nää pyhät tähtesi yli yön ja aineen,
Kultainen helää
Ihmisen ikävöivän
Sielussa kieli
Etsimys elää,
Maaksi kun maatuu jo
Tyytyvän mieli

I Miss You, Human!

I miss you, human,
I yearn for the most beautiful memory and hope
Childhood days
Tender times of loving care
Father and mother,
Brothers, sisters,
In foreign lands
Your dream girl,
She who went away,
In the dim light

Do you remember the time,
When your morning rose into the gold of life?
The magic of your love,
Joys long ago lost in the darkness
Berry-picking expeditions,
Singing waves
Of the sound and the bay
Visits to the cattle,
Summer night sounds
Alone, in pairs

Do you ever miss,
Away from time, place and death's beyond
Sitting in the evenings,
Feeling the silence as the earth decomposes
When everything fades away
So distant and beautiful
And the destination holy
Yet the flagpole falls, even if you're high up
And you reach for more

Do you cry, man,
Then you know the most beautiful knowledge and conscience?
The finest, of the heart
The sensitivity of striving, of decency
Do you hear the moments running away
The measuring sand?
Do you see the flowers that will bloom one day,
The frosty sword?

I miss you, dear,
Beyond the time, place and waves of the underworld
From the shore of sorrows,
These holy stars of yours over night and matter,
The golden bell
Of the longing human
The soul's language
The search lives,
When the earth decomposes
The contented mind