Pitkät pellot - Lauri Tähkä Ja Elonkerjuu перевод на немецкий

Pitkät pellot

Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat ja harmaat ladot.

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Autioituu pihat ja salot,
Autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan maailman humuun?

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat, harmaat ladot.

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Lange Felder

Da sind unsere langen Felder,
Da ist unsere Flur.
Vermosen die Dächer der Häuser,
Die steinernen Kuhställe und die grauen Scheunen.

Zu den Autobahnen, zu den Eisenbahnen, wenn die Vögel zu den Feldern zurückkehren.

Nicht mehr ernähren meines Vaters lange Felder,
Nicht mehr ernährt meiner Mutter reich gedeckter Tisch.
Solange ich von diesem Weg fernbleibe,
Solange vermisse ich dich.
Und ich bitte dich, fernzubleiben,
Bald ist wieder Oktober.

Öde werden Höfe und Haine,
Öde werden die Häuser am Ufer.
Hoch wölbt sich das Grollen des Himmels.
Werde ich mich je an den Trubel der Welt gewöhnen?

Zu den Autobahnen, zu den Eisenbahnen, wenn die Vögel zu den Feldern zurückkehren.

Nicht mehr ernähren meines Vaters lange Felder,
Nicht mehr ernährt meiner Mutter reich gedeckter Tisch.
Solange ich von diesem Weg fernbleibe,
Solange vermisse ich dich.
Und ich bitte dich, fernzubleiben,
Bald ist wieder Oktober.

Da sind unsere langen Felder,
Da ist unsere Flur.
Vermosen die Dächer der Häuser,
Die steinernen Kuhställe, die grauen Scheunen.

Zu den Autobahnen, zu den Eisenbahnen, wenn die Vögel zu den Feldern zurückkehren.

Nicht mehr ernähren meines Vaters lange Felder,
Nicht mehr ernährt meiner Mutter reich gedeckter Tisch.
Solange ich von diesem Weg fernbleibe,
Solange vermisse ich dich.
Und ich bitte dich, fernzubleiben,
Bald ist wieder Oktober.