Текст и перевод песни Lauri Tähkä Ja Elonkerjuu - Pitkät pellot

Pitkät pellot

Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat ja harmaat ladot.

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Autioituu pihat ja salot,
Autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan maailman humuun?

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat, harmaat ladot.

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.

Longues plaines

Voilà nos longues plaines,
Voilà notre champ.
Les toits des maisons sont couverts de mousse,
Granges en pierre et hangars gris.

Sur les autoroutes, les chemins de fer, quand les oiseaux retournent aux champs.

Les longues plaines de mon père ne nourrissent plus,
La table affaissée de ma mère ne nourrit plus.
Tant que je reste loin de ce chemin,
Tant que j'ai envie de toi.
Et je te prie de rester loin,
Octobre reviendra bientôt.

Les cours et les bois se vident,
Les maisons au bord de la mer se vident.
Le tonnerre du ciel s'incline haut.
M'habituerai-je un jour au bruit du monde ?

Sur les autoroutes, les chemins de fer, quand les oiseaux retournent aux champs.

Les longues plaines de mon père ne nourrissent plus,
La table affaissée de ma mère ne nourrit plus.
Tant que je reste loin de ce chemin,
Tant que j'ai envie de toi.
Et je te prie de rester loin,
Octobre reviendra bientôt.

Voilà nos longues plaines,
Voilà notre champ.
Les toits des maisons sont couverts de mousse,
Granges en pierre, hangars gris.

Sur les autoroutes, les chemins de fer, quand les oiseaux retournent aux champs.

Les longues plaines de mon père ne nourrissent plus,
La table affaissée de ma mère ne nourrit plus.
Tant que je reste loin de ce chemin,
Tant que j'ai envie de toi.
Et je te prie de rester loin,
Octobre reviendra bientôt.