Kuutamoserenaadi - M.A. Numminen перевод на немецкий

Kuutamoserenaadi

Kuutamon loiste luo
Lemmityn ihmisen johtaa
Ja onnekkaan ihmisen
Silmien kimmellys hohtaa
Ja lehmusten katveessa
Ollaan turvassa

Suudelman toivossa
Vartalot toisiaan etsii
Ja yhdessä rinnakkain
Riennetään kauaksi metsiin
Ja tarvonnan lopulla
Vihdoin suudellaan

(Raitis sää vaikk' piristää
Niin myös, se nälättää
Selkärepustaan hän ojentaa
Par syömistä niin, eväitä siis)

Onnensa huumassa
(On sämpylöitä, on leikkeleitä)
Tuo pariskunta nyt valvoo
(Sillifileitä)
Ja kuutamo heijastaa
(Ja sitten päälle on pähkinöitä)
Onnea lammenkin kalvoon
(Ja myös hedelmää)
Ja luontohan omansa
Kätkee suojaansa

Rakkauden jälkeen taas
(Kun ihmisillä jo sydämissä)
Vatsakin osansa vaatii
(Sen voi märää)
Ja mies silloin annokset
(Ja tyytyväisnä)
Reppunsa pohjalta raapii
(On meillä tässä)
(Voi myös herättää)
Ja makkaran nähdessään
Nainen huudahtaa
(Aaaaaaaa)

Mondscheinserenade

Der Glanz des Mondes scheint,
Führt die Geliebte,
Und des glücklichen Menschen
Augen funkeln hell.
Und im Schatten der Linden
Sind wir geborgen.

In Hoffnung auf einen Kuss
Suchen die Körper einander,
Und zusammen, Seite an Seite,
Eilen wir weit in die Wälder hinein.
Und am Ende des Weges
Küssen wir uns endlich.

(Frisches Wetter belebt zwar,
Doch macht es auch hungrig.
Aus seinem Rucksack reicht er dar
Ein wenig zu essen, Proviant eben.)

Im Rausch ihres Glücks
(Es gibt Brötchen, es gibt Aufschnitt,
Wacht nun das Pärchen,
Heringsfilets)
Und der Mondschein spiegelt
(Und danach gibt es Nüsse,
Das Glück auch auf des Teiches Haut.
Und auch Obst.)
Und die Natur ja die Ihren
Birgt in ihrem Schutz.

Nach der Liebe dann wieder
(Wenn tief im Herzen schon
Fordert auch der Magen seinen Teil.
Spürt man es wohl.)
Und der Mann dann die Rationen
(Und ganz zufrieden
Kratzt vom Boden seines Rucksacks.
Haben wir's hier,)
(Kann's auch neu wecken.)
Und als sie die Wurst erblickt,
Ruft die Frau laut aus:
(Aaaaaaaa)