Текст и перевод песни Maija Vilkkumaa - Hei tie

Hei tie

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka
Laulaa kolikoita hattuun
Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista
Ja siitä kuinka sattuu
Ja sen kodissa jossakin ne soittivat jo poliisin
Ja se yksi paskiainen katuu mutta anteeksi ei saa
Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon
Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon
Pölyillä sotket päätä
Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa
Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon
Ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen
Kaukaa kyyneleensä kiertää
Yksinäinen, päältä jäinen, rakkaudessa kerjäläinen,

Kengät kuljettaa ja hiertää
Ja sen kodissa jossakin ne soittivat jo poliisin,
Ja se yksi paskiainen katuu mutta anteeksi ei saa
Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon
Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon
Ja millä sotket päätä
Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa
Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon
Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka
Laulaa kolikoita hattuun
Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista
Ja siitä kuinka sattuu

Bonjour chemin

Jeune fille aux cheveux emmêlés, nénuphar, collant rayé qui trébuche
Chante des pièces dans un chapeau
Chante des rois, des soldats, des lilas et des pays des merveilles
Et de la façon dont ça fait mal
Et chez elle, ils ont déjà appelé la police
Et un salaud regrette, mais n'obtiendra pas de pardon
Hé, le chemin m'emmène dans les villes, les villages, l'odeur d'essence, la jungle lumineuse
M'éloigne des espoirs, de bras en bras, jusqu'à ce que je ne sache plus où je suis
Souille ma tête de poussière
Je suis fine comme du papier et mon cœur fait pousser de la glace profonde
Hé, le chemin m'emmène au bord et au-delà, loin d'ici, là où je suis
Jeune fille timide, discrète sur ses affaires
Ses larmes coulent de loin
Solitaire, froide en apparence, mendiante d'amour,

Les chaussures portent et frottent
Et chez elle, ils ont déjà appelé la police,
Et un salaud regrette, mais n'obtiendra pas de pardon
Hé, le chemin m'emmène dans les villes, les villages, l'odeur d'essence, la jungle lumineuse
M'éloigne des espoirs, de bras en bras, jusqu'à ce que je ne sache plus où je suis
Et souille ma tête
Je suis fine comme du papier et mon cœur fait pousser de la glace profonde
Hé, le chemin m'emmène au bord et au-delà, loin d'ici, là où je suis
Jeune fille aux cheveux emmêlés, nénuphar, collant rayé qui trébuche
Chante des pièces dans un chapeau
Chante des rois, des soldats, des lilas et des pays des merveilles
Et de la façon dont ça fait mal