Текст и перевод песни Maija Vilkkumaa - Liian Kauan

Liian Kauan

Niin monta yötä
Siinä kalliolla
Oli ihana olla
Tuuli lelli kahta
Rakastavaista
Vähäsen erilaista
Toinen puhui valtateistä
Ja myrskysäistä
Toinen höpisi häistä
Niin monta yötä
Siinä kalliolla
Oli ihana olla

Mut sitten saapui se surkea syys
Sen väsynyt arkinen mitättömyys
Hän oli niin kaunis sinä iltana
Kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun

Ei en aina, se on liian kauan
Aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Se painaa päätä
Se öisin herättää

Ja talvi, joo se oli
Niin kovin omituinen
Märkä ja luinen
Ikkunoista hiipi
Huoneisiin räntä
Mä ikävöin häntä
Ja kuljin valtateitä
Ja myrskysäitä
Ja niitä ja näitä
Talvi, joo se oli
Kovin omituinen
Märkä ja luinen

Ja toukokuu multa pimeän vei
Mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan...

Mut sitten saapui se surkea syys
Sen väsynyt arkinen mitättömyys
Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan...

Trop Longtemps

Tant de nuits
Là sur la falaise
C'était tellement bon d'être
Le vent chuchotant à deux
Amoureux
Un peu différents
L'un parlait des routes
Et des tempêtes
L'autre chuchotait des mariages
Tant de nuits
Là sur la falaise
C'était tellement bon d'être

Mais puis est arrivé cet automne triste
Sa banale fatigue quotidienne
Tu étais si belle ce soir-là
Quand j'ai dit : mon amour, je ne peux pas être avec toi

Non, pas toujours, c'est trop longtemps
Toujours, c'est trop longtemps
Toujours, c'est trop longtemps
Ça pèse sur la tête
Ça me réveille la nuit

Et l'hiver, oui, il était
Tellement étrange
Mou et osseux
De la neige s'infiltrait
Dans les chambres par les fenêtres
Je t'ai manqué
Et j'ai marché sur les routes
Et les tempêtes
Et tout ça
L'hiver, oui, il était
Tellement étrange
Mou et osseux

Et le mois de mai m'a enlevé l'obscurité
J'ai marché la nuit, je me demandais ce que j'avais fait
La mer était si belle ce matin-là quand
J'ai réalisé que tu n'es plus jamais à moi

Et que toujours, c'est trop longtemps...

Mais puis est arrivé cet automne triste
Sa banale fatigue quotidienne
La mer était si belle ce matin-là quand
J'ai réalisé que tu n'es plus jamais à moi

Et que toujours, c'est trop longtemps...