Текст песни Unelmoin öisin - Marko Hietala

Minä olen murhatun haamu
Ja minä olen murhamies
Olen päättynyt tie
Jolle eksyin itse, kenties

On väärin elää loppuun
Jo kauan ennen kuolemaa
On väärin jatkaa
Kun on päälle ladottu maa

Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet
Niiden joukossa kaikkea minä kaipaan

Jos pystyisin, niin sydäntäni söisin
Siitä unelmoin öisin

On hiipunut veren vuoksi
Tähän maahan niin mustaan
Ihon suola ja kuumuus
Kiviseen suudelmaan

Sen kiven alla on kylmä
Ja kylmempi on taivasalla
Avaruutta uhmaamassa
Aina vain toivomalla

Aavoilla ovat aaveet, haavoilla haaveet
Ei porttia kultaista, syvyyttä palavaa

Jos pystyisin, itseäni lutkaa löisin
Siitä unelmoin öisin

Ja luistani tunnen, kuinka kalvaa
Etten voi niitä liikuttaa
Ei lauluun, juomaan
Aukea olematon suu
Haivun pois
Lävitseni hohtaa kuu

Hohtaa kuu
Hohtaa kuu

Unohdusta vain kai eniten ikävöisin
Etten unelmois enää öisin