Текст и перевод песни Matti Jurva - Lesken lempi

Lesken lempi

Elokaunokki yksin oli eksynyt,
Vain tuonne viljapellon kesken.
En minä tyttösiä lempinyt
Ja sitten rakastuinkin leskeen.
Leskelle taitoin elokaunokin
Ja hänpä mulle kahvit keitti.
Kamarissa hiljaa kuiskuttelin,
Ikkunasta katsoi kuu.
Sillä lesken syli se on lämpöinen
Ja lempeä on silmäin loiste.
Kerran kun on käynyt luona sen
Jo haluaakin tulla toiste.
Elokaunokki tiesi että juttumme
Nyt sopinut ei jäädä kesken,
Yhteiset meidän on nyt tuttumme
Kun minä olen nainut lesken.
Vielä kun taitan elokaunokin
Niin hänpä mulle kahvit keittää.
Kamarissa nukkuu monta tenavaa,
Ikkunasta katsoo kuu.
Aina lesken syli se on lämpöinen
Ja lempeä on silmäin loiste.
Kenties moni kävi luona sen,
Mutta minä poika tulin toiste.
Vielä kun taitan elokaunokin
Niin hänpä mulle kahvit keittää.
Kamarissa nukkuu monta tenavaa,
Ikkunasta katsoo kuu.
Aina lesken syli se on lämpöinen
Ja lempeä on silmäin loiste.
Kenties moni kävi luona sen,
Mutta minä poika tulin toiste.

Widow's Love

Lost in a cornfield, I was all alone,
Midst of the ears of corn I had grown.
I never had loved any girl,
Then, I fell in love with a widow.
For the widow, I picked cornflowers,
And she made coffee for me.
In the chamber, we whispered softly,
As the moon gazed through the window.
For a widow's embrace is warm,
And her eyes gleam with tenderness,
Once you've visited her,
You'll long to return again.
The cornflowers knew that our story,
Wasn't meant to end abruptly,
Now we share the same acquaintances,
For I've married the widow.
I still pick cornflowers for my love,
And she still makes coffee for me.
In our chamber, our children sleep,
As the moon looks in through the window.
Always a widow's embrace is warm,
And her eyes gleam with tenderness,
Perhaps many have visited her,
But I, my dear, have come again.
I still pick cornflowers for my love,
And she still makes coffee for me.
In our chamber, our children sleep,
As the moon looks in through the window.
Always a widow's embrace is warm,
And her eyes gleam with tenderness,
Perhaps many have visited her,
But I, my dear, have come again.