Mummon kaappikello - Metro-Tytöt , Matti Louhivuori перевод на немецкий

Mummon kaappikello

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä,
Sukkaa jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli kello nuori niin kuin mummokin,
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin,
Kello raksuttaa mennyttä aikaa.

Nuorikkona mummo kerran lahjaks kellon sai,
Silloin päivä oli mittumaarin.
Kellon tehnyt oli käsi vaarin:
Onni pirtin täytti, tottakai.
Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain,
Riemu arjestakin teki silloin sunnuntain,
Kello raksutti onnea pelkkää.

Pienet jalat piipersivät sitten kellon luo
Ihmetellen raksutusta rattaan.
Nuoruus kulki niin kuin tahtomattaan
Aika riensi niin kuin virran vuo.
Vaarin tuoni vei, ja lapset lähti maailmaan,
Joku saapui kerran vain ja lähti uudestaan,
Kello raksutti kaipuuta silloin.

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Nukkunut on mummo hämärässä
Unta, josta herättää ei saa.
Uni nyt on mummolle se kaunis, tuttu tie,
Joka jälleen vanhan mummon onnen aikaan vie,
Kello raksuttaa muistojen tiellä.

Omas Standuhr

Leise tickt Omas alte Standuhr
In der Wärme von Omas kleiner Stube.
Oma strickt einen Strumpf im Dämmerlicht,
Einen Strumpf, den das Enkelkind bekommt.
Einst war die Uhr jung, so wie Oma auch,
Aber das ist schon lange her, lange her natürlich,
Die Uhr tickt vergangene Zeit.

Als junge Braut bekam Oma einst die Uhr geschenkt,
Damals war Mittsommertag.
Opas Hand hatte die Uhr gemacht:
Glück erfüllte die Stube, natürlich.
Die Tage glitten damals dahin wie Schwäne nur,
Freude machte damals auch den Alltag zum Sonntag,
Die Uhr tickte pures Glück.

Kleine Füße trippelten dann zur Uhr
Staunend über das Ticken des Rades.
Die Jugend verging wie von selbst,
Die Zeit eilte wie des Stromes Flut.
Der Tod holte Opa, und die Kinder gingen in die Welt,
Jemand kam nur einmal an und ging wieder fort,
Die Uhr tickte damals Sehnsucht.

Leise tickt Omas alte Standuhr
In der Wärme von Omas kleiner Stube.
Eingeschlafen ist Oma im Dämmerlicht
Einen Schlaf, aus dem man sie nicht wecken darf.
Der Schlaf ist nun für Oma jener schöne, vertraute Weg,
Der die alte Oma wieder in ihre glückliche Zeit führt,
Die Uhr tickt auf dem Pfad der Erinnerungen.