Текст и перевод песни Mikko Alatalo - Vanhojapoikia viiksekkäitä

Vanhojapoikia viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharpuaan soittaa ja norppa
Nousee pinnalle pärskähtäen.
Aallon lailla se suunnisti soittajan luo,
Sille tuttua tutumpi on säveltuo.
Laulu kertoo näin, mitä on yksin kun jää.
Hyvin hylje sen ymmärtää.
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhojapoikia viiksekkäitä,
Mies sekä hylje kumpikin on.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Sinne elämän toveri tahtonut ei.
Yksin Nestori jäi, kuten norppa.
Myös sen kumppanin kohtalo vei.
Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan,
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,
Yksin ymmärtää kaipuun sen.
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhojapoikia viiksekkäitä,
Mies sekä hylje kumpikin on.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Lepokivellään iäkäs norppa,
Katsoo ystävää ymmärtäen.
Suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan.
Ei näin tuuli sen saareen asettumaan.
Kuten norpan on määrä myös Miikkulaisen
Olla sukunsa viimeinen.
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhojapoikia viiksekkäitä,
Mies sekä hylje kumpikin on.
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhojapoikia viiksekkäitä,
Mies sekä hylje kumpikin on.

Little Old Whiskery Bachelors

On the shores of Saimaa, a tiny cottage,
Nestor Miikkulainen sits on the porch.
He plays his harmonica, and a seal
Surfaces with a splash.
It swims swiftly towards the musician,
For the melody is familiar.
The song tells the story of loneliness.
The seal understands well.
Nestor's wedding dance was never danced,
The world lured his bride away.
Little old whiskery bachelors,
The man and the seal, both alone.
On the shores of Saimaa, a tiny cottage,
No life's companion has wished to enter.
Nestor remains alone, like the seal.
Fate has taken its mate as well.
Saimaa is vast, but only a hundred seals remain,
Soon there may be none left.
Miikkulainen plays his harmonica,
Alone, he understands this longing.
Nestor's wedding dance was never danced,
The world lured his bride away.
Little old whiskery bachelors,
The man and the seal, both alone.
On the shores of Saimaa, a tiny cottage,
Nestor Miikkulainen sits on the porch.
On its resting stone, an elderly seal,
Watches its friend in understanding.
Saimaa is vast, but only women on its shores.
The wind does not blow them to this island.
Like the seal, Miikkulainen is destined
To be the last of his kind.
Nestor's wedding dance was never danced,
The world lured his bride away.
Little old whiskery bachelors,
The man and the seal, both alone.
Nestor's wedding dance was never danced,
The world lured his bride away.
Little old whiskery bachelors,
The man and the seal, both alone.