Aurora - Mikko Kuustonen перевод на немецкий

Aurora

Seitsemän merta kavalaa ja seitsemän pimeää majakkaa
Tämä tuntematon -mentävä on
Sielua piinaa ikävä loputon
Kauriin kääntöpiirin taa
Kohti viimeistä rantaa
Vuorovedet miestä kuljettaa ja kivussa kantaa
Oi Aurora, kaikkiko katoaa?
Oi Aurora, etkö jättäisi vähän valoa

Kun tuuli kääntyy koilliseen, aaltoihin lasken seppeleen
Kristallisen maljani viimeisen menneelle täytän ja kumoan sen

Kauriin kääntöpiirin taa
Kohti viimeistä rantaa
Vuorovedet miestä kuljettaa ja kivussa kantaa
Oi Aurora, kaikkiko katoaa?
Oi Aurora, etkö jättäisi vähän valoa

Tähän pelossa kuljin
Etsin syvääkin syvemmän haudan
Rautakahlein arkkuun suljin pyhän totuuden polttoraudan

Oi Aurora, kaikkiko katoaa?
Oi Aurora, etkö jättäisi vähän valoa
Oi Aurora, oi Aurora

Aurora

Sieben tückische Meere und sieben dunkle Leuchttürme
Dieses Unbekannte muss bereist werden
Die Seele quält eine endlose Sehnsucht
Hinter den Wendekreis des Steinbocks
Zum letzten Ufer hin
Die Gezeiten tragen den Mann und in Schmerz stützt er sich ab
Oh Aurora, verschwindet alles?
Oh Aurora, würdest du nicht ein wenig Licht lassen?

Wenn der Wind sich nach Nordosten dreht, lege ich einen Kranz auf die Wellen
Meinen kristallenen Kelch fülle ich zum letzten Mal für die Vergangenheit und leere ihn

Hinter den Wendekreis des Steinbocks
Zum letzten Ufer hin
Die Gezeiten tragen den Mann und in Schmerz stützt er sich ab
Oh Aurora, verschwindet alles?
Oh Aurora, würdest du nicht ein wenig Licht lassen?

Hierher kam ich in Angst
Ich suchte ein noch tieferes Grab
Mit Eisenketten schloss ich in eine Truhe die heilige Wahrheit des Brandeisens

Oh Aurora, verschwindet alles?
Oh Aurora, würdest du nicht ein wenig Licht lassen?
Oh Aurora, oh Aurora