Jerusalemiin - Mikko Kuustonen перевод на немецкий

Jerusalemiin

Hän nauroi harvoin
Viipyi vaiti mielummin
Ja katsoi kaiken silmin janoisin
Siihen nurkkapöytään
Vain kerran uskalsin
Tuokio ja tiesin
En pääse takaisin

Talvi tuli varhain
Ja meni menojaan
Sen kevään kuuntelin
Vain hänen katsettaan
Isä kantoi huolta
Sisko kirjeitään
Hän hymyili ja vei minut mennessään

Katariina sulki silmät
Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Muistan huivin ja sen hameen
Ja taivaan purppuran
Hän tahtoi meren ääreen
Ja ääreen Jumalan
Minä kuulin kyllä kaiken
Ja niin vähän ymmärsin
Sen tiesin että turhaan
Kiinni pitäisin

Katariina sulki silmät
Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Sekaisin tai ei
Hän meni tuulta päin
Kulki koko tien
Minä puoliväliin jäin

Katariina sulki silmät
Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Katariina sulki silmät
Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Nach Jerusalem

Sie lachte selten
Verweilte lieber still
Und betrachtete alles mit durstigen Augen
An diesen Ecktisch
Wagte ich mich nur einmal
Ein Augenblick und ich wusste
Ich komme nicht zurück

Der Winter kam früh
Und ging seines Weges
Diesen Frühling hörte ich
Nur ihren Blick
Vater machte sich Sorgen
Schwester schrieb Briefe
Sie lächelte und nahm mich mit sich

Katharina schloss die Augen
Als ich fragte: "Heiraten wir?"
Und flüsterte leise: "Nein, wir gehen
Nach Jerusalem"

Ich erinnere mich an das Tuch und ihren Rock
Und den purpurnen Himmel
Sie wollte ans Meer
Und zu Gott
Ich hörte zwar alles
Und verstand so wenig
Ich wusste, dass es vergebens wäre
Festzuhalten

Katharina schloss die Augen
Als ich fragte: "Heiraten wir?"
Und flüsterte leise: "Nein, wir gehen
Nach Jerusalem"

Verrückt oder nicht
Sie ging gegen den Wind
Ging den ganzen Weg
Ich blieb auf halbem Weg zurück

Katharina schloss die Augen
Als ich fragte: "Heiraten wir?"
Und flüsterte leise: "Nein, wir gehen
Nach Jerusalem"

Katharina schloss die Augen
Als ich fragte: "Heiraten wir?"
Und flüsterte leise: "Nein, wir gehen
Nach Jerusalem"