Pogosta nukkuu - Miljoonasade перевод на немецкий

Pogosta nukkuu

Pogosta nukkuu sinistä untaan
Kipakkaa luntaan taas tuiskuaa totinen maa
Edessä länttä, takana itää
Hankeen ei mitään jää jäljistä vaeltajan

Muistelen meitä, missä sä lienet
Missä on pienet ja keltä ne rakkautta saa

Pogosta nukkuu, vain pakkanen kuusissa helää
Mä muistelen kesää ja suudelmaa sylissä sun
Kesää kun jokainen omalla tapaa sai olla vapaa ja elää

Kirahtaa riekot lännestä itään
Ne pilkkana pitää yön nyrkissä vaeltavaa
Idästä länteen, Pogosta nukkuu
Miekkaansa hukkuu nyt maailma rauhassa saa

Pogosta nukkuu, vain pakkanen kuusissa helää
Mä muistelen kesää ja suudelmaa sylissä sun
Kesää kun jokainen omalla tapaa sai olla vapaa ja elää

Muistelen meitä, missä sä lienet
Missä on pienet ja keltä ne rakkautta saa

Pogosta nukkuu, vain pakkanen kuusissa helää
Mä muistelen kesää ja suudelmaa sylissä sun
Kesää kun jokainen omalla tapaa sai olla vapaa

Pogosta nukkuu, vain pakkanen kuusissa helää
Mä muistelen kesää ja suudelmaa sylissä sun
Kesää kun jokainen omalla tapaa sai olla vapaa ja elää

Pogosta schläft

Pogosta schläft seinen blauen Schlaf
Strenger Schnee stiebt wieder, die ernste Erde
Vor mir der Westen, hinter mir der Osten
Im Schneetreiben bleibt keine Spur vom Wanderer

Ich erinnere mich an uns, wo magst du sein
Wo sind die Kleinen und von wem bekommen sie Liebe

Pogosta schläft, nur der Frost klingt in den Fichten
Ich erinnere mich an den Sommer und einen Kuss in deinen Armen
An den Sommer, als jeder auf seine Weise frei sein und leben durfte

Schneehühner krächzen von Westen nach Osten
Sie verspotten den, der in der Faust der Nacht wandert
Von Osten nach Westen, Pogosta schläft
Die Welt versinkt in ihrem Schwert, nun darf sie ruhen

Pogosta schläft, nur der Frost klingt in den Fichten
Ich erinnere mich an den Sommer und einen Kuss in deinen Armen
An den Sommer, als jeder auf seine Weise frei sein und leben durfte

Ich erinnere mich an uns, wo magst du sein
Wo sind die Kleinen und von wem bekommen sie Liebe

Pogosta schläft, nur der Frost klingt in den Fichten
Ich erinnere mich an den Sommer und einen Kuss in deinen Armen
An den Sommer, als jeder auf seine Weise frei sein durfte

Pogosta schläft, nur der Frost klingt in den Fichten
Ich erinnere mich an den Sommer und einen Kuss in deinen Armen
An den Sommer, als jeder auf seine Weise frei sein und leben durfte