Текст и перевод песни Mokoma - Kristuksen Ruumis Ja Pedon Pää

Kristuksen Ruumis Ja Pedon Pää

Väittävät pieni on kaunista
Silti puhuvat suuria
Tekevät kaikesta lukuja
Tutkivat syitä ja suhteita
Käskevät ymmärtää kaikkea
Antamaan kaikelle arvonsa
Ja vaikken piittaisi laisinkaan
En voi valita toisinkaan
Onnekas ken tajuaa
Yksi kirkas ajatus
Peittoaa sata sumeaa
Viisaus sillä seuranaan
Joka arvauksien sijaan
Pitää mölyt mahassaan
Saavat luottamaan sanaansa
Luovat uusia tarpeita
Valtaavat vuorenhuippuja
Käyvät kuussa ja marsissa
Keksivät uusia aseita
Sen perään uusia salvoja
Saavat pelkäämään jumalaa
Kunnes ei sellaista olekaan
Luulin olevani yksin
Kipeästi seuraa kaipasin
Nyt tiedän etten ole yksin
Vaan enpä seuraa enää kaipaisi
Onnekas ken tajuaa
Yksi ylväs ajatus
Peittoaa sata laimeaa
Järki sillä seuranaan
Joka arvauksien sijaan
Pitää mölyt mahassaan
Purkavat vanhaa ja kaunista
Kauppaavat uutta ja harmaata
Syöttävät suurta valhetta
Juottavat katkeraa kalkkia
Tahtoisin kieltää osani
Tahdon kiertää vastuuni
Kristuksen ruumis ja pedon pää
Voi kuinka ihmistä pelkäänkään

Le corps du Christ et la tête de la bête

Ils disent que le petit est beau
Mais ils parlent de grandes choses
Ils font des chiffres de tout
Ils étudient les causes et les relations
Ils disent de tout comprendre
De donner une valeur à tout
Et même si je ne m'en soucie pas du tout
Je ne peux pas choisir autrement
Heureux celui qui comprend
Une seule pensée claire
Couvre cent pensées floues
La sagesse avec elle
Qui, au lieu des conjectures
Garde ses paroles dans son ventre
Ils font croire à leurs paroles
Ils créent de nouveaux besoins
Ils prennent d'assaut les sommets des montagnes
Ils vont sur la lune et sur Mars
Ils inventent de nouvelles armes
Ensuite de nouvelles salves
Ils font peur de Dieu
Jusqu'à ce qu'il n'y en ait plus
Je pensais être seul
J'avais désespérément besoin de compagnie
Maintenant je sais que je ne suis pas seul
Mais je ne veux plus de compagnie
Heureux celui qui comprend
Une seule pensée noble
Couvre cent pensées fades
Le sens avec elle
Qui, au lieu des conjectures
Garde ses paroles dans son ventre
Ils détruisent l'ancien et le beau
Ils vendent du nouveau et du gris
Ils nourrissent de grands mensonges
Ils font boire de la chaux amère
Je voudrais nier ma part
Je veux éviter mes responsabilités
Le corps du Christ et la tête de la bête
Comme j'ai peur des hommes