Текст и перевод песни Olavi Uusivirta - Kun hiljaisuus oli kultaa

Kun hiljaisuus oli kultaa

Mä en tiedä mitä mä voisin enää tehdä
Muutaku sanoo et: "Rakas"

Tää on viimeinen ilta, sitten kaikki loppuu
Yöllä tuuli nousee ja meidät vie mukanaan
Oltiin vuosisadan rakkaustarina
Hautasit mut hiekkaan, mä hakkasin sut kiveen

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Hyvää syntymäpäivää, teet mitä sun täytyy
Sun tehtävä on nyt syntyä uudelleen
Sano jotain hölmöö, sano vaikka "maumau"
Kirjoitan sen kattoon ja toivon, että nukahdan

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

When Silence Was Golden

I don't know what else I could do
Other than say: "My dear, darling"

This is the last night, then it's all over
At night the wind rises and carries us away
We were the love story of the century
You buried me in sand, I chopped you into stone

When silence was golden
Here once was a city of the happy
Over the mountains and into the forest
If we can endure through the darkness of dawn

Years from now, entwined they'll be found
Fare thee well, frozen lips, bones of lovers
Songs will be written, has anyone seen
Cause of death unknown, they must have loved too much

Happy birthday, do what you must
Your task now is to be reborn
Say something silly, say "goo-goo"
I'll write it on the ceiling and hope that I'll fall asleep

When silence was golden
Here once was a city of the happy
Over the mountains and into the forest
If we can endure through the darkness of dawn

Years from now, entwined they'll be found
Fare thee well, frozen lips, bones of lovers
Songs will be written, has anyone seen
Cause of death unknown, they must have loved too much

When silence was golden
Here once was a city of the happy
Over the mountains and into the forest
If we can endure through the darkness of dawn