Текст и перевод песни Olavi Uusivirta - Kun hiljaisuus oli kultaa

Kun hiljaisuus oli kultaa

Mä en tiedä mitä mä voisin enää tehdä
Muutaku sanoo et: "Rakas"

Tää on viimeinen ilta, sitten kaikki loppuu
Yöllä tuuli nousee ja meidät vie mukanaan
Oltiin vuosisadan rakkaustarina
Hautasit mut hiekkaan, mä hakkasin sut kiveen

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Hyvää syntymäpäivää, teet mitä sun täytyy
Sun tehtävä on nyt syntyä uudelleen
Sano jotain hölmöö, sano vaikka "maumau"
Kirjoitan sen kattoon ja toivon, että nukahdan

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Quand le silence était d'or

Je ne sais pas ce que je pourrais faire de plus
Que de te dire : « Mon amour »

C’est notre dernière soirée, ensuite tout finira
Le vent se lèvera dans la nuit et nous emportera
On était l’histoire d’amour d’un siècle
Tu m’as enterré dans le sable, je t’ai frappé avec une pierre

Quand le silence était d’or
Ici était la ville des heureux autrefois
Au-dessus des montagnes et dans la forêt
Si on arrive à tenir jusqu’au crépuscule du matin

Dans quelques années, on trouvera nos corps enlacés
Des bouches figées dans un adieu, les os d’amoureux
On écrira des chansons, personne n’a-t-il vu
La cause du décès inconnue, ils ont peut-être trop aimé

Joyeux anniversaire, fais ce que tu dois
Ton devoir est maintenant de renaître
Dis quelque chose de stupide, dis même « maumau »
Je l’écrirai au plafond et j’espère m’endormir

Quand le silence était d’or
Ici était la ville des heureux autrefois
Au-dessus des montagnes et dans la forêt
Si on arrive à tenir jusqu’au crépuscule du matin

Dans quelques années, on trouvera nos corps enlacés
Des bouches figées dans un adieu, les os d’amoureux
On écrira des chansons, personne n’a-t-il vu
La cause du décès inconnue, ils ont peut-être trop aimé

Quand le silence était d’or
Ici était la ville des heureux autrefois
Au-dessus des montagnes et dans la forêt
Si on arrive à tenir jusqu’au crépuscule du matin