Текст и перевод песни Olavi Uusivirta - Viiden pennin Narkissos

Viiden pennin Narkissos

On kai mahdotonta sanoa,
Sinua rakastan.
En itseäni tietenkään.
Myrskyyn aurinko vaipuu,
Tajuton muisto
Kaipuusta jää mieleen.
Polku lavea kapenee,
Sanaton sielu
Eksyessä parkaisee.
Pyhempi ykseys päässäni,
Kyyneleet
Ja katajanmarjat katkeruutta karkaisee.

Järvi toistaa kuvani,
On viiden pennin Narkissos taas,
Palannut virkavapaudestaan.
Ei virka mitään,
Itseänsä katsoo vaan.

Naamiasten tähti,
Linnan orgioiden
Ja pelien halpojen.
Lähti isäntä juhlistaan
Niin kuin laivasta
Pakoon, kapteeni kuolemaa.
Edessä mestauslaivan vieressä
Elämään tuomitun
Viimeiset iltateet.
Paratiisin porttien takana,
Metsän peikot
Ja raivoraittiit sunnunaiperkeleet.

Järvi toistaa kuvani
On viiden pennin Narkissos taas
Palannut virkavapudestaan.
Ei virka mitään,
Itseänsä katsoo vain.

Five Cent Narcissus

It is impossible to say,
I love you.
Myself, of course.
The storm engulfs the sun,
An unconscious memory
Of longing stays in mind.
The broad path narrows,
Speechless soul
Wailing in confusion.
A holier union in my mind,
Tears
And juniper berries harden the bitterness.

The lake reflects my image,
A five-cent Narcissus again,
Returned from a leave of absence.
An office is nothing,
One looks only at oneself.

Star of the masquerades,
Of the castle's orgies
And cheap games.
The master left his festivities
As if from a ship,
escaping the captain's death.
In front of the execution ship's side,
The last evening teas
Of one condemned to life.
Behind the gates of Paradise,
Forest sprites
And raging sober Sunday devils.

The lake reflects my image,
A five-cent Narcissus again,
Returned from a leave of absence.
An office is nothing,
One looks only at oneself.